Rhododendron yedoense var. poukhanense

Rhododendron yedoense, Maxim
Rhododendron (yedoense var.) poukhanense (Levl) Nakai

alasuku Tsutsutsi
sektio Tsutsutsi

Lehdet 3-6 cm:n pituiset, vastapuikeat tai suikeat, molemmin puolin karvaiset, syysväri.

Kukinta lehtien puhjetessa touko-kesäkuussa. Kukat n. 5 cm, vaalean violetit, avoimen kellomaiset, nielu tummempi. Tuoksuvia. 2-4 kukkaa kukinnossa.

Kotimaa: Korean keski- ja eteläosat, Korean saaristo

Kestävyys: Englanti H4, USDA 6b, Ruotsi ? Suomi 1a-?

Kerhopostin mukana on tullut lajikuvauksia Rhododendron-luonnonlajeista, joilla on mahdollisuuksia menestyä Suomen ankarassa ilmastossa. Olen yrittänyt valottaa laajaa Rhododendron-sukua ottamalla esiin eri alasukujen ja sektioiden lajeja tasapuolisesti. Tällä kertaa olen valinnut poikkeuksellisesti hiukan aran lajin esittelyyn. Poukhanense edustaa ryhmää ainavihannat atsaleat tai ns. japanilaiset atsaleat. Tämä ryhmä on pääosin niin arka, ettei siitä juuri löydy viljelynarvoisia lajeja tai hybridejä Suomen oloihin. Ruotsissakin nämä kasvit suositellaan talvetettavaksi lasin alla. Varsinkin Yhdysvalloissa, mutta myös Euroopassa, tehdään jalostustyötä ainavihantien atsaleoiden talvenkestävyyden parantamiseksi. Parhaiden hybridien ilmoitetaan tänä päivänä kestävän jo -25 °C, mutta yleisesti nämä kasvit eivät kestä kylmempää kuin -15 °C. Poukhanensea on käytetty eräissä Keski-Euroopassa erittäin talvenkestäviksi mainituissa hybrideissä kuten ‘Vltava’, ‘Otava’, ‘Oslava’, ‘Mysik’ ja ‘Labe’.

Yksi kestävimmistä, ellei kestävin laji Tsutsutsi-alasuvussa on R. poukhanense. Se on ainoa alasuvun laji, jonka tiedän kestäneen Turun seudulla useampia vuosia. Turun kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa laji kukki vuoden -96 keväällä, eikä se tämän vaikean keväänkään jälkeen ole menettänyt henkeään. Ruissalossa laji on ollut melko aurinkoisessa paikassa "Rhodomäen" eteläreunalla hyvässä tuulensuojassa, jonka kasvihuoneet tarjosivat. Nyt kun kasvihuoneet on purettu, ovat jotkut lajit ottaneet nokkiinsa, mutta poukhanense ei vaikuta ainakaan vielä kärsivän muuttuneista olosuhteista.

Omituinen nimi yedoense var. poukhanense johtuu siitä, että lajista kuvattiin ensimmäisenä Japanissa käytetty puutarhamuoto (yedoense = Yedosta nyk. Tokio), kerrannaiskukkainen muoto, jolla on myös nimi ‘Yodogawa’. Myöhemmin löytyi Koreasta Poukhan-vuorelta yksinkertaiskukkainen laji. Nimeämissääntöjen perusteella vanhempi nimi saa etusijan ja varsinainen laji vain variaatiostatuksen. Kotimaassaan Koreassa poukhanense kasvaa purojen varsilla, kukkuloiden laella, pensastossa ja kivikoissa sekä rannikon saarilla.

Olen kasvatellut poukhanensea vaihtelevalla menstyksellä, ensimmäiset siemenkylvöstä saadut kasvit talvehtivat viime talven ulkona enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Olen saanut aika monta kasvia myös hengiltä. On ilmeistä, että poukhanense on tottunut pitempään kasvukauteen, kuin mitä meillä on tarjota. Se ei rehevästi kasvaessaan osaa talveentua ajoissa, ja helposti heittää henkensä ensimmäisissä syyspakkasissa. Parhaassakin tapauksessa poukhanense jäänee näillä leveysasteilla matalaksi, lähes maanmyötäiseksi lehtensä varistavaksi pensaaksi. Olettaisin poukhanensella olevan mahdollisuuksia etelärannikolla esimerkiksi talojen eteläseinustapenkeissä, kunhan juuristoalueen ja ilmankosteus pysyy riittävän korkeana (suojapuusto ja juuristoalueen peittäminen esim hakkeella). Mikään ei tietenkään estä innokasta harrastajaa tekemästä ikivihreille atsaleoilleen Suomessakin istutuspaikkaa, jonka voi suojata syksyllä kattamalla esimerkiksi lavaikkunoilla, kuten Ruotsin seuran lehdessä neuvottiin.