Kuvitettu pdf-versio<\/a><\/p>\n Aika on kyps\u00e4 k\u00e4rh\u00f6jen (Clematis) k\u00f6ynn\u00f6skasvisuvun esittelylle. K\u00e4rh\u00f6t viihtyv\u00e4t meill\u00e4 hyvin ja niit\u00e4 harrastaja voi Suomesta hankkia. Erilaisia k\u00e4rh\u00f6j\u00e4 on runsaasti, lajikkeet mukaan lukien tuhatkunta. On olemassa hyvin paljon helppohoitoisia k\u00e4rh\u00f6j\u00e4 parvekkeelle, puutarhaan ja puistoon. K\u00e4rh\u00f6ist\u00e4 tunnetaan erityisesti todella komeat, isokukalliset lajikkeet.<\/p>\n Maamme ainoa oma k\u00e4rh\u00f6 on siperiank\u00e4rh\u00f6 (Clematis sibirica). Huolimatta talvenkest\u00e4vyydest\u00e4\u00e4n Lappia my\u00f6ten, se on kuitenkin hyvin harvinainen ja kasvaa vain kolmella paikalla: Lapv\u00e4\u00e4rtiss\u00e4, Lieksassa ja Tervolassa.<\/p>\n Kasvutapa on liaanimainen, useimmiten siperiank\u00e4rh\u00f6 nousee mets\u00e4kuusen (Picea abies) oksille, mutta Tervolassa vain rungon tyviosaan. Yhdell\u00e4 taimella voi olla useampia pitki\u00e4 versoja, jotka kasvavat 2\u20133-metrisiksi. Lehdet muistuttavat hyvin paljon valkovuokon (Anemone nemorosa) siroja lehti\u00e4. Kukat ovat valkoisia kelloja, joiden halkaisija on 4\u20136 cm.Kukkien muoto ja koko voivat vaihdella saman esiintym\u00e4n yksil\u00f6iden kesken. Siperiank\u00e4rh\u00f6 on Suomessa rauhoitettu.<\/p>\n Pienikukkaisia k\u00e4rh\u00f6j\u00e4 Samaan ryhm\u00e4\u00e4n kuin siperiank\u00e4rh\u00f6 kuuluvat my\u00f6s alppik\u00e4rh\u00f6 (Clematis alpina), pagodik\u00e4rh\u00f6 (C. chiisanensis), magnuksenk\u00e4rh\u00f6 (C. fauriei), koreank\u00e4rh\u00f6 (C. koreana), kruunuk\u00e4rh\u00f6 (C. macropetala), ohotank\u00e4rh\u00f6 (C. ochotensis) ja turkestanink\u00e4rh\u00f6 (C. turkestanica). Kaikki k\u00e4rh\u00f6t eiv\u00e4t ole puuvartisia, vaan osa on ruohovartisia ja perennamaisia. Niihin kuuluu kellok\u00e4rh\u00f6 (Clematis integrifolia), jonka kasvukorkeus on 60\u2013100 cm. Useimmiten kukat ovat sinisi\u00e4, mutta on my\u00f6s valko- ja punakukkaisia lajikkeita, tarhakellok\u00e4rh\u00f6j\u00e4 (C. Integrifolia-Ryhm\u00e4). Perennamainen on lis\u00e4ksi 1,5\u20132 m korkea mant\u0161uriank\u00e4rh\u00f6 (Clematis mandshurica), joka kukkii runsaasti hein\u00e4\u2013elokuussa valkoisin pienin kukin. Ennen mant\u0161uriank\u00e4rh\u00f6\u00e4 kukkii pensask\u00e4rh\u00f6 (C. recta), joka tekee noin metrin pitki\u00e4 versoja.<\/p>\n Viinik\u00e4rh\u00f6 (Clematis viticella) ja sen monet lajikkeet, tar-haviinik\u00e4rh\u00f6t (C. Viticella-Ryhm\u00e4), ovat erinomaisia puutarhakasveja. Ne kasvavat melko korkeiksi, 2\u20135 m. Viinik\u00e4rh\u00f6 on eurooppalainen laji, jonka kukat ovat nuokkuvia, violetinsinisi\u00e4 kelloja. Kukkien v\u00e4ri vaihtelee valkoisesta violetinsiniseen, punaiseen ja melkein mustaan. Kiinankeltak\u00e4rh\u00f6 (Clematis tangutica) ja useat tarhakeltak\u00e4rh\u00f6t (C. Tangutica-Ryhm\u00e4) ovat poikkeuksellisesti kelta- ja kellokukkaisia. Niiden varret ovat 2\u20135\u00a0m pitki\u00e4.<\/p>\n Tuoksuk\u00e4rh\u00f6 (Clematis flammula), tuottaa valkoisia tuoksuvia kukkia. Risteytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 viinik\u00e4rh\u00f6n kanssa on saatu t\u00e4htik\u00e4rh\u00f6 (C. \u00d7 triternata), jonka kukat ovat voimakkaan mantelintuoksuisia. Lyhtyk\u00e4rh\u00f6 (Clematis texensis) ja tarhalyhtyk\u00e4rh\u00f6t (C. Texensis-Ryhm\u00e4) ovat matalia liaaneja, joiden kukat ovat hyvin vieh\u00e4tt\u00e4vi\u00e4. Suurin k\u00e4rh\u00f6mme lienee saksank\u00e4rh\u00f6 (Clematis vitalba), joka nousee 5\u201310 metrin korkeuteen. Se kukkii valkoisena elo\u2013syyskuussa. Lumik\u00e4rh\u00f6lajike \u00b4Paul Farges\u00b4 on saksank\u00e4rh\u00f6n ja kiinanlumik\u00e4rh\u00f6n (C. potaninii) risteym\u00e4.<\/p>\n Isokukallisia k\u00e4rh\u00f6j\u00e4 kutsutaan yhteisnimell\u00e4 loistok\u00e4rh\u00f6t. Tunnetuin loistok\u00e4rh\u00f6 lienee \u00b4Jackmanii\u00b4, Clematis Jackmanii-Ryhm\u00e4n ensimm\u00e4inen lajike, joka syntyi Jackmanin taimistossa Wokingissa Englannissa. Siin\u00e4 C. Lanuginosa-Ryhm\u00e4n loistok\u00e4rh\u00f6 p\u00f6lytettiin viinik\u00e4rh\u00f6n (C. viticella \u00b4Atrorubens\u00b4) ja tiukuk\u00e4rh\u00f6n (C. \u00d7 diversifolia \u00b4Hendersonii\u00b4) siitep\u00f6lyll\u00e4. Vuonna 1862 n\u00e4m\u00e4 kylv\u00f6kset kukkivat ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ja t\u00e4st\u00e4 alkoi uusi vaihe maailman k\u00e4rh\u00f6harrastuksessa.<\/p>\n \u00b4Jackmanii\u00b4 ja sen sisarlajikkeet samasta kylv\u00f6st\u00e4 olivat ensimm\u00e4isi\u00e4 risteymi\u00e4, joissa eurooppalaista k\u00e4rh\u00f6\u00e4 risteytettiin aasialaisen kanssa. Jackmanii-Ryhm\u00e4n k\u00e4rh\u00f6t ovat \u201doikeita\u201d, sinisi\u00e4 k\u00e4rh\u00f6j\u00e4. Jackmanii-lajikkeilla on lautasmaiset avoimet kukat, joiden koko on 8\u201328 cm. N\u00e4m\u00e4 ovat hyvi\u00e4 puutarhakasveja, kunhan juuristolla on tarpeeksi multaa ja riitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 kastelusta huolehditaan. Isokukallisten k\u00e4rh\u00f6jen p\u00e4\u00e4kukinta-aika on elokuu.<\/p>\n Toinen isokukkaisten k\u00e4rh\u00f6jen ryhm\u00e4 on loistok\u00e4rh\u00f6jen Patens-Ryhm\u00e4. Sen lajikkeita l\u00f6ytyy kukkivana jo kes\u00e4kuussa. Osa ryhm\u00e4n lajikkeista viihtyy hyvin puolivarjossa tai jopa varjossa. Patens-Ryhm\u00e4n kukkien halkaisija on yht\u00e4 iso kuin Jackmanii-Ryhm\u00e4n.<\/p>\n Vuoden 2015 aikana tulemme kirjoittamaan k\u00e4rh\u00f6ist\u00e4 ja k\u00e4rh\u00f6puutarhoista Sorbifoliaan. On my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 tutustua k\u00e4rh\u00f6ihin luonnossa, k\u00e4rh\u00f6puutarhoissa ja esimerkiksi Porvoon k\u00e4rh\u00f6-puistossa. Toivokaamme oikein kasvullista ja onnellisen kukkarikasta k\u00e4rh\u00f6vuotta 2015!<\/p>\n B\u00f6rje Fri<\/p>\n Julkaistu Sorbifoliassa 4\/2014<\/p>\n Takaisin luetteloon<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Suomalainen luonnonk\u00e4rh\u00f6<\/h3>\n
\nVarsinkin alppik\u00e4rh\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyy todella runsas m\u00e4\u00e4r\u00e4 puutarhalajikkeita, tarha-alppik\u00e4rh\u00f6j\u00e4 (C. Atragene-Ryhm\u00e4). Kaikki n\u00e4m\u00e4 k\u00e4rh\u00f6t ovat kauniita ja helppohoitoisia.<\/p>\nPerennamaiset, ruohovartiset k\u00e4rh\u00f6t<\/h3>\n
\nKellok\u00e4rh\u00f6 liittyy my\u00f6s tiukuk\u00e4rh\u00f6ihin (Clematis \u00d7 diversifolia = C. integrifolia \u00d7 viticella, C. \u00d7 eriostemon), jotka ovat siis syntyneet kellok\u00e4rh\u00f6n ja viinik\u00e4rh\u00f6n (C. viticella) risteymin\u00e4. Ne ovat noin 1,5\u20132 m korkeita, pitk\u00e4- ja komeavartisia. Tiukuk\u00e4rh\u00f6t eiv\u00e4t k\u00f6ynn\u00f6st\u00e4, vaan pikemminkin nojaavat ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 ja vieruskasveihin tai tukeen.<\/p>\nViinik\u00e4rh\u00f6t<\/h3>\n
Isokukalliset k\u00e4rh\u00f6t<\/h3>\n