![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.dendrologianseura.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/05\/Aesculus_hippocastanum_05052019-e1557073081354-200x300.jpg?resize=200%2C300&ssl=1\")
<\/p>\n
Hevoskastanjan nuppu. Kuva Juha Fagerholm<\/p>\n
Dendrologian seura on valinnut vuoden 2019 puusuvuksi hevoskastanjat. Vuoden puusuku on valittu vuodesta 2001 l\u00e4htien. Sit\u00e4 ennen, vuosina 1977\u20132000, k\u00e4ytiin vuoden puulajeina l\u00e4pi 24 luonnonvaraista kotimaista puulajia.<\/p>\n
Hevoskastanjan suvussa (Aesculus) on laskutavasta riippuen kaiken kaikkiaan 12\u201315 lajia. Hevoskastanjat eiv\u00e4t nimest\u00e4\u00e4n huolimatta ole l\u00e4heist\u00e4 sukua varsinaisille kastanjoille (Castanea). L\u00e4hin suomalaisille tuttu suku ovat vaahterat (Acer). Sek\u00e4 hevoskastanjat ett\u00e4 vaahterat sijoitetaan nyky\u00e4\u00e4n tavallisesti saippuamarjakasvien heimoon (Sapindaceae), johon muutoin kuuluu vain l\u00e4mpim\u00e4n ilmaston kasveja.<\/p>\n
Hevoskastanjat ovat sis\u00e4lt\u00e4miens\u00e4 saponiinien ja glukosidien vuoksi myrkyllisi\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 p\u00e4hkin\u00e4t ainakaan sellaisenaan kelpaa edes hevosten saati ihmisten ravinnoksi. Puuaineen keveys ja pehmeys rajoittavat puutavaran k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, eik\u00e4 hevoskastanjoilla miss\u00e4\u00e4n ole suurta mets\u00e4taloudellista merkityst\u00e4. Hevoskastanjat ovat kuitenkin jo kauan olleet suosittuja koristepuita, ennen muuta n\u00e4ytt\u00e4vien kukintojensa, mutta my\u00f6s komean lehdist\u00f6ns\u00e4 puolesta. Kookkaimmista hevoskastanjalajeista kasvaa suuria mets\u00e4- tai puistopuita; pienimm\u00e4t j\u00e4\u00e4v\u00e4t pensaiksi.<\/p>\n
Hevoskastanjat ovat helposti tunnistettavia: vastaavia kookkaita, sormilehdykk\u00e4isi\u00e4 lehti\u00e4 ei ole muilla Suomessa menestyvill\u00e4 puuvartisilla kasveilla. Useimmat etel\u00e4suomalaiset lienev\u00e4t olleet hevoskastanjan tekemisiss\u00e4 jo lapsuudessaan; jos ei muuten niin potkiskellen piikkisi\u00e4 hedelmi\u00e4 ja isoja py\u00f6reit\u00e4 p\u00e4hkin\u00f6it\u00e4, joita syksyisin putoilee suurin m\u00e4\u00e4rin puistojen nurmikoille siell\u00e4, miss\u00e4 kookkaita hevoskastanjoita kasvaa. Niit\u00e4 kasvaa Etel\u00e4-Suomessa paljon ja maan keskiosissakin nykyisin siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, suurin piirtein Joensuu\u2013Oulu-linjaa my\u00f6ten ainakin edullisilla paikoilla ja pensasmaisesti menestyen. Suomessa kohtaa ylivertaisesti useimmin balkaninhevoskastanjan (A. hippocastanum), joka on Euroopan ainoa luonnonvarainen hevoskastanjalaji. Sit\u00e4 on kasvatettu Suomessa tiett\u00e4v\u00e4sti ainakin 1600-luvulta l\u00e4htien.<\/p>\n
Uuden maailman hevoskastanjoista pisimp\u00e4\u00e4n Suomessa on viljelty Appalakeilta kotoisin olevaa keltahevoskastanjaa (A. flava, syn. A. octandra). Vanhoja keltahevoskastanjoja kasvaa ainakin Arboretum Mustilassa Elim\u00e4ell\u00e4 ja Pitk\u00e4niemen sairaalan puistossa Nokialla. Keltahevoskastanjan pienempikokoinen ja l\u00e4ntisempi sukulainen ohionhevoskastanja (A. glabra) tuotiin Suomeen viimeist\u00e4\u00e4n Mustilan 1993 siemenkeruumatkan tuomisina.<\/p>\n
Hevoskastanjoilla on tyypillinen reliktikasvien levinneisyys: niiden nykyiset kasvualueet ovat j\u00e4\u00e4kausilta s\u00e4\u00e4styneit\u00e4 j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 aiemmasta, paljon laajemmasta levinneisyydest\u00e4, ja ne menestyv\u00e4t viljeltyn\u00e4 huomattavasti alkuper\u00e4aluettaan pohjoisempana. N\u00e4in ollen voisi Suomessa kokeilla ennakkoluulottomasti my\u00f6s kaakkoisen Pohjois-Amerikan hevoskastanjalajeja teksasinhevoskastanja (A. arguta), hurmehevoskastanja (A. pavia), huiskahevoskastanja (A. parviflora) ja A. sylvatica. Suurilehtinen japaninhevoskastanja (A. turbinata) kasvoi pitk\u00e4\u00e4n Helsingin yliopiston kasvitieteellisess\u00e4 puutarhassa. Intian, Kiinan ja Kalifornian hevoskastanjalajit ovat kotoisin tuntuvasti Suomea l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4st\u00e4 ilmastosta, mutta niidenkin talvenkesto voi olla oletettua parempi. Joku harrastaja lienee niit\u00e4kin jo kokeillut.<\/p>\n
L\u00e4hisukuiset hevoskastanjalajit risteytyv\u00e4t l\u00e4hekk\u00e4in kasvaessaan kerke\u00e4sti sek\u00e4 luonnossa ett\u00e4 viljelyksill\u00e4. Tunnetuin on balkaninhevoskastanjan ja hurmehevoskastanjan risteym\u00e4 eli punahevoskastanja (Aesculus \u00d7 carnea). Suomessa kasvavista ohion- ja keltahevoskastanjoista ehk\u00e4 huomattavakin osa saattaa olla n\u00e4iden lajien v\u00e4list\u00e4 risteym\u00e4\u00e4 ternihevoskastanjaa (Aesculus \u00d7 marylandica). Mahdollisesti Suomessa kasvaa my\u00f6s japanin- ja balkaninhevoskastanjan risteym\u00e4\u00e4, j\u00e4ttihevoskastanjaa (A. \u00d7 hemiacantha). Risteymi\u00e4 ei ole helppo tunnistaa. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n eri hevoskastanjalajien menestymisest\u00e4 kaivataan lis\u00e4\u00e4 tietoa.<\/p>\n
Kaksi uutta uhkatekij\u00e4\u00e4 ovat tehneet perinteikk\u00e4\u00e4st\u00e4 balkaninhevoskastanjasta viherrakentajille kyseenalaisen puun. Ensimm\u00e4inen niist\u00e4 on kastanjanmiinaajakoi (Cameraria ochridella), joka l\u00f6ydettiin Makedoniasta 1980-luvulla. 1990-luvulla se alkoi levit\u00e4 eritt\u00e4in nopeasti eri puolilla Eurooppaa. Ensimm\u00e4inen havainto Suomesta on vuodelta 2006. Kastanjanmiinaajakoi luetaan nykyisin Lounais-Suomessa vakiintuneeksi lajiksi. Sen toukkien nakertamat k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t saavat lehdet ruskistumaan jo kes\u00e4ll\u00e4. T\u00e4ysikokoinen puu ei t\u00e4st\u00e4 sanottavasti k\u00e4rsi. Vakavampi uhka on kuoren alle iskev\u00e4 hevoskastanjan sy\u00f6p\u00e4 (Pseudomonas syringae pathovar. aesculi), joka voi tappaa nopeasti isonkin puun. T\u00e4m\u00e4 bakteeritauti on aiheuttanut paljon tuhoja mm. Englannissa. Helsingin Tokoinrannasta sit\u00e4 l\u00f6ydettiin 2015, ja sairastuneet puut h\u00e4vitettiin.<\/p>\n
Niin harrastajien kuin ammattilaistenkin katseiden tulisi t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa k\u00e4\u00e4nty\u00e4 my\u00f6s suvun muihin lajeihin, joita on toistaiseksi istutettu Suomessa hyvin v\u00e4h\u00e4n. It\u00e4isen Pohjois-Amerikan lajeista saadut kokemukset osoittavat niiden menestyv\u00e4n huomattavasti nykyist\u00e4 kasvualuettaan pohjoisempana. Suomessa ohion- ja keltahevoskastanja vaikuttavat balkaninhevoskastanjaa talvenkest\u00e4v\u00e4mmilt\u00e4. L\u00f6ytyisik\u00f6 niist\u00e4 kest\u00e4vyytt\u00e4 my\u00f6s uusia uhkia vastaan? T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 lis\u00e4syy nostaa juuri hevoskastanjat vuoden puusuvuksi.<\/p>\n
J\u00e4senlehteemme Sorbifoliaan toivotaan niin harrastajien kuin ammattilaisten kirjoituksia hevoskastanjoista.<\/p>\n
Jaakko Saarinen<\/p>\n
Julkaistu Sorbifoliassa 4\/2018<\/p>\n
Takaisin luetteloon<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"