Kuvitettu pdf-versio<\/a><\/p>\n Jalavat ovat Dendrologian Seuran valitsema Vuoden puuvartissuku 2020. Jalavakasvien (Ulmaceae) heimoon on perinteisesti luettu kuuluvan noin 6 sukua ja 40 lajia. Osa siihen aiemmin kuuluneista suvuista, Celtis ja Trema, on sittemmin liitetty hamppukasveihin (Cannabaceae).<\/p>\n Meill\u00e4 luontaiset vuorijalava (Ulmus glabra) ja kyn\u00e4jalava (U. laevis) ovat molemmat eritt\u00e4in harvinaisia, uhanalaisia ja rauhoitettuja. Istutettuna n\u00e4kee erityisesti vuorijalavia, kyn\u00e4jalavan k\u00e4ytt\u00f6 on ollut v\u00e4h\u00e4ist\u00e4. Skandinaviassa vuorijalavasta tunnetaan kaksi muotoa: scabra ja montana, joista j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 esiintyy Norjassa ja Ruotsissa aivan tunturialueiden tuntumassa. Tanskassa, Ruotsin saarilla ja etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 Euroopassa laajemminkin kasvaa lehtojalava (U. minor) ja Brittein saarilla my\u00f6s englanninjalava (U. procera). Lehtojalava on meill\u00e4 harvinainen, mutta kest\u00e4v\u00e4 etel\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4 Suomessa. Englanninjalava ei liene meill\u00e4 viljelyss\u00e4, tai siit\u00e4 ei ole tietoja.<\/p>\n Edellisten lis\u00e4ksi meille on istutettu amerikanjalavaa (Ulmus americana), kivijalavaa (U. thomasii), siperianjalavaa (U. pumila) ja monia vuorijalavan lajikkeita, kuten sateenvarjojalavaa (U. glabra \u2019Camperdownii\u2019), riippajalavaa (\u2019Horizontalis\u2019) ja kartiojalavaa (\u2019Exoniensis\u2019). Lis\u00e4ksi kasvatetaan risteym\u00e4lajikkeita, kuten kujajalavaa (U. minor \u2019Hoersholmiensis\u2019) ja puistojalavaa (U. \u00d7 hollandica). Viime mainittu on paikoin yleinen Keski-Euroopassa seuduilla, joilla sen molemmat vanhemmat, vuori- ja lehtojalava, kasvavat l\u00e4hekk\u00e4in.<\/p>\n Amerikanjalavan ohella Pohjois-Amerikassa esiintyv\u00e4t muun muassa Ulmus crassifolia ja U. alata, joiden oksiin voi kasvaa korkkimaisia siipipalteita, kuten my\u00f6s kivi- ja lehtojalavaan, mik\u00e4 tekee niist\u00e4 hyvin eksoottisen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4. It\u00e4-Aasiassa esiintyyv\u00e4t kiinanjalava (U. parvifolia) ja japaninjalava (U. japonica), jotka lienev\u00e4t jalavataudin (Ophiostoma ulmi) kestoltaan l\u00e4ntisi\u00e4 lajeja parempia.<\/p>\n Jalavista kasvaa suuria ja hyvin n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 puita. My\u00f6s kova puuaines on ollut aina haluttua materiaalia puusep\u00e4nteollisuudessa. Jalavat ovat olleet Euroopassa perinteisesti edustavimpien kartanopuistojen t\u00e4rkeimpi\u00e4 puita, esimerkiksi Brittein saarilla, Tanskassa ja Ruotsin Sk\u00e5nessa. Meill\u00e4kin niit\u00e4 on istutettu runsaasti kaupunkien puistoihin ja kartanoiden pihoille. Jalavataudin aiheuttama tuho on siksi syv\u00e4sti satuttanut pohjoiseurooppalaista kulttuurimaisemaa. Taistelu taudin levi\u00e4mist\u00e4 vastaan lienee kaikkialla h\u00e4vitty k\u00e4rjistetysti lopulta yksityisen ja julkisen maanomistuksen rajalla. Viranomaisilla ei ole ollut valtuuksia tai resursseja menn\u00e4 torjumaan tautia yksityisilt\u00e4 tonteilta.<\/p>\n Jalavat kukkivat aikaisin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 lehdett\u00f6min\u00e4. Vuorijalava jo huhtikuussa ja kyn\u00e4jalava v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin. Kukinto on sarja, kyn\u00e4jalavalla vuorijalavaa selv\u00e4sti harsumpi. Yksitt\u00e4inen kukka on kaksineuvoinen, pieni vaatimaton, yhdislehtinen, 4- tai 5-liuskainen. Heteit\u00e4 kukassa on 4 tai 5 ja emej\u00e4 1. Kukinnoista kehittyy pian oksissa hyvin n\u00e4kyvi\u00e4 siemenkimppuja. Kyn\u00e4jalavan silmut ja lehdet ovat vuorijalavan vastaavia hieman sirommat ja ter\u00e4v\u00e4k\u00e4rkiset. Vuorijalavan tyvelt\u00e4\u00e4n ep\u00e4mukaisen ja sahalaitaisen lehden tyypillinen piirre on sen pinnan huomattava karheus.<\/p>\n Jalavat tekev\u00e4t runsaasti pieni\u00e4 siipipalteisia p\u00e4hkyl\u00f6it\u00e4, jotka it\u00e4v\u00e4t helposti suotuisissa paikoissa. Siipipalteen avulla ne lent\u00e4v\u00e4t helposti pienenkin tuulenvireen mukana. Kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 jalavista tulee siksi helposti karkulaisia, jotka alkavat kukoistaa esimerkiksi pensastoissa ja rakennusten kivijalkojen vierill\u00e4, jopa rikkoutuneella asfaltilla. Kaupungeissa n\u00e4kee nykyisin jo juhannuksen aikoihin runsaasti, joskus kasoittain vaalean ruskeita siipipalteisia p\u00e4hkyl\u00f6it\u00e4 katukivetysten reunoilla kaikkialla, miss\u00e4 jalavia kasvaa.<\/p>\n Vuorijalava viihtyy parhaissa etel\u00e4suomalaisissa lehdoissa ja hieman pohjoisempana tyypillisi\u00e4 kasvupaikkoja ovat puronvarret H\u00e4meess\u00e4 ja Keski-Suomessa, esimerkiksi Korpilahden Vaarunvuorella. Niiss\u00e4 se on menestynyt aiempina kylmempin\u00e4 kausina ehk\u00e4 edullisen l\u00e4mp\u00f6talouden vuoksi. Virtaava vesi voi luovuttaa ankarina pakkaskausina riitt\u00e4v\u00e4sti l\u00e4mp\u00f6\u00e4 sen juurille. Puroesiintym\u00e4t ovat usein aivan pieni\u00e4 ja puiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 on voinut supistua kriittisesti, joskus vain muutamaksi yksil\u00f6ksi. Pieni populaatiokoko altistaa ne sis\u00e4siitokselle, mik\u00e4 edelleen voi heikent\u00e4\u00e4 kilpailukyky\u00e4.<\/p>\n Kyn\u00e4jalavan t\u00e4rkein esiintymisalue on Vanajaveden \u2013 Pyh\u00e4j\u00e4rven \u2013 Kuloveden rantamilla, joilla kev\u00e4isten j\u00e4iden liikkeet voivat puskea rantavalleja ja aikaansaada sopivia paljastumia siementen nopeaan it\u00e4miseen. Vanhempia jalavapuita ja -ryhmi\u00e4 n\u00e4kee viel\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 aiempien vedens\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyn mukaisilla rantatasoilla, siis n\u00e4it\u00e4 tuoreempia esiintymi\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4. Luontaisten puiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 saattaa molemmilla jalavilla j\u00e4\u00e4d\u00e4 ehk\u00e4 vain noin kymmenentuhannen yksil\u00f6n paikkeille.<\/p>\n Jalavia uhkaa maailmanlaajuisesti JALAVATAUTI, Ophiostoma ulmi, jota levitt\u00e4v\u00e4t mantokuoriaiset, Scolytus, esimerkiksi S. multistriatus, S. scolytus ja S. laevis. Ne valikoivat sy\u00f6ntikohteensa osin kokonsa mukaisesti: pienimm\u00e4t lajit viihtyv\u00e4t p\u00e4\u00e4osin hennoimmissa oksissa ja suuremmat taas j\u00e4re\u00e4mpien oksien ja haarojen kuoren alla. Kyn\u00e4jalavien v\u00e4h\u00e4isempi alttius taudille ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 perustu resistenssiin, vaan hy\u00f6nteisten haluttomuuteen hakeutua sille, esimerkiksi juuri sen sirojen oksien vuoksi.<\/p>\n Jalavatautia levitt\u00e4vi\u00e4 kuoriaislajeja tavataan nykyisin yleisesti jo Baltiassa ja Ruotsissa. Jalavatauti on levinnyt yleens\u00e4 hyvin tuhoisana jo l\u00e4hes kaikkialle muualle jalavien esiintymisalueelle, paitsi Suomeen. Rajan yli tauti uhkaa levit\u00e4 hyvin pian Karjalan kannakselta ja mahdollisesti my\u00f6s Ruotsista. Levi\u00e4misen varalta ja sen torjunnan tueksi on Ruokavirasto laatinut varautumissuunnitelman, vaikka taudin torjuntaan ei en\u00e4\u00e4 muualla sen laajan levi\u00e4misen vuoksi en\u00e4\u00e4 panosteta. Meill\u00e4k\u00e4\u00e4n jalavatauti ei siksi kuulu oikeastaan en\u00e4\u00e4 niihin lajeihin, joihin viranomaiset voivat torjuntaa erityisesti kohdistaa, mutta taudin varmistamiseen n\u00e4ytteist\u00e4 on luvattu apua. Torjunta tulee siis j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n paljolti viheralan oman aktiivisuuden varaan ja siihen olisi syyt\u00e4 valmistautua viimeist\u00e4\u00e4n nyt. Erityisesti Kaakkois-Suomessa, p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla ja Turun l\u00e4hialueilla on aihetta valppauteen!<\/p>\n Jalavataudista on aikojen saatossa muodostunut alkuper\u00e4ist\u00e4 tuhoisampia kantoja, kuten Ophiostoma novo-ulmi. V\u00e4hiten tuhoja ja kest\u00e4vimpi\u00e4 taksoneita on ehk\u00e4 Aasiassa. My\u00f6s Pohjois-Amerikassa tilanne lienee Eurooppaa hieman lohdullisempi. Aivan kaikkea perim\u00e4st\u00e4 ei liene mill\u00e4\u00e4n lajilla viel\u00e4 menetetty ja eniten toiveita on asetettu kest\u00e4vimpien yksil\u00f6iden ja etenkin it\u00e4isten lajien kanssa tehtyjen risteytysten varaan. N\u00e4it\u00e4 ainakin osin resistenttej\u00e4 hybridilajikkeita ovat mm. englantilaisilla sivustoilla mainitut: \u2019Columella\u2019, \u2019Autumn Gold\u2019 ja \u2019Tonge Mill\u2019, ja amerikkalaisilla, esim. \u2019Accolade\u2019, Independence\u2019 ja \u2019New Harmony\u2019. Jalavat ovat hieno, arvokas puusuku, johon kohdistuvat monet uhkat ovat meill\u00e4 torjuttavissa, jos vain tulossa oleviin ongelmiin paneudutaan ennakolta ja toimiin ryhdyt\u00e4\u00e4n ajoissa riitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tarmolla!<\/p>\n Meill\u00e4 vanhoja kookkaita jalavia vaivaa erityisesti my\u00f6s JALAVANPAKURI, Inonotus ulmicola. Tauti on sukua koivun pakurille, mutta on jalavalla merkitt\u00e4v\u00e4sti \u00e4rh\u00e4k\u00e4mpi. Rihmasto saattaa nopeasti lahottaa kuoren alla paksuja rungon osia, ja kun puuaines lopulta pett\u00e4\u00e4 tai kuori halkeaa, voi sen alta paljastua runsaasti kirkkaankeltaista iti\u00f6p\u00f6ly\u00e4. Salakavala lahoaminen tekee taudista hankalasti seurattavan ja sen nopea kehittyminen saattaa yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 kokeneenkin puiden hoitajan. Vakavilta onnettomuuksiltakaan ei olla v\u00e4ltytty.<\/p>\n Juha Raisio<\/p>\n Julkaistu Sorbifoliassa 4\/2019<\/p>\n Takaisin luetteloon<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"