Vuoden puusuku 2022<\/p>\n\n\n\n
Marjakuuset ovat Dendrologian Seuran valitsema Vuoden puuvartissuku 2022. Marjakuusikasvien (Taxaceae<\/em>) heimoon kuuluvia marjakuusia tunnetaan noin kahdeksan lajia, jotka esiintyv\u00e4t pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vy\u00f6hykkeess\u00e4. Marjakuuset ovat yleens\u00e4 pieni\u00e4, usein pensastavia ja monirunkoisia puita, mutta tunnetaan my\u00f6s yli 20-metrisi\u00e4 enn\u00e4tyspuita, kuten Britanniasta, Belvoirin linnan puistosta vuonna 2015 mitattu 28,4 metrin korkuinen euroopanmarjakuusi. Marjakuusilla on kyky kasvattaa puun tyvell\u00e4 olevista silmuista vesoja keh\u00e4ksi kuolevan vanhan rungon ymp\u00e4rille, ja t\u00e4llaiselle valerungolle voi kerty\u00e4 ymp\u00e4rysmittaa paljonkin. Samalla puu voi pysy\u00e4 hengiss\u00e4 jopa tuhansia vuosia \u2013 marjakuusia pidet\u00e4\u00e4nkin ikuisuuspuina. <\/p>\n\n\n\n Kasvupaikkansa suhteen marjakuuset ovat vaateliaita ja kasvavat parhaiten kalkkipitoisessa maassa. Ne siet\u00e4v\u00e4t hyvin voimakastakin varjostusta, ja varjostavat tehokkaasti my\u00f6s itse tuuhealla neulasistollaan. Marjakuuset ovat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti kaksikotisia. Ollakseen havupuita niill\u00e4 on erikoinen k\u00e4py. Pieniss\u00e4 emikukissa on yksi siemenaihe, josta kehittyy iso musta siemen. Siemenaihetta ymp\u00e4r\u00f6i aluksi vihre\u00e4, my\u00f6hemmin punainen, maljamainen siemenvaippa. Marjakuuset ovat vahvasti myrkyllisi\u00e4 kaikilta osiltaan, lukuun ottamatta juuri tuota punaista siemenvaippaa. Linnut ja oravat levitt\u00e4v\u00e4t siemeni\u00e4, jotka kulkevat niiden ruuansulatuskanavan l\u00e4pi ilmeisesti vahingoittamatta kylv\u00e4ji\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Euroopanmarjakuusi <\/strong>(T. baccata<\/em>) kasvaa Suomessa alkuper\u00e4isen\u00e4 Ahvenanmaan saaristossa. Viljeltyn\u00e4 se menestyy vain aivan lounaisimmassa osassa mannermaata. J\u00e4\u00e4kauden j\u00e4lkeisell\u00e4 atlanttisella l\u00e4mp\u00f6kaudella euroopanmarjakuusi kasvoi laajalti Etel\u00e4-Suomessa, mutta ilmaston muuttuessa viile\u00e4mm\u00e4ksi ja mantereisemmaksi noin 5500 vuotta sitten se alkoi taantua. Taantumiseen lienee vaikuttanut my\u00f6s ihmisen toiminta. Euroopassa sen levinneisyysalue ulottuu Etel\u00e4-Skandinaviasta Keski-Eurooppaan, Brittein saarille ja V\u00e4limeren maihin. Se on leimallisesti mereisen ilmaston puu. Euroopanmarjakuusen kasvupaikkoja ovat maaper\u00e4lt\u00e4\u00e4n kalkkipitoiset tuoreet, runsas- ja keskiravinteiset havu-, lehti- ja sekamets\u00e4t. Tihe\u00e4n mets\u00e4n alla kasvaessaan se saa my\u00f6s tarvitsemaansa suojaa talven kylmilt\u00e4 viimoilta \u2013 se on hyvin pakkasarka. Myrkyllisyydest\u00e4\u00e4n huolimatta marjakuusi maistuu hyvin mets\u00e4kauriille, jotka pist\u00e4v\u00e4t poskeensa marjakuusen taimia ja pieni\u00e4 pensaita. Mets\u00e4kauriit ovatkin suurin uhka t\u00e4lle rauhoitetulle puulajille, jota pyrit\u00e4\u00e4n varjelemaan ahmateilta aitauksilla ja mets\u00e4styksell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Euroopanmarjakuusen neulaset ovat p\u00e4\u00e4lt\u00e4 tummanvihre\u00e4t, alapuolella on kaksi kellanvihre\u00e4\u00e4 ilmarakojuovaa. Ne ovat litteit\u00e4, otak\u00e4rkisi\u00e4 ja kierteisesti kasvainrangassa, mutta k\u00e4\u00e4ntyneet kampamaisesti sivuille. Rungon kuori irtoaa ohuina levyin\u00e4. V\u00e4rilt\u00e4\u00e4n se on nuorena punaruskea, mutta harmaantuu vanhetessaan. Euroopanmarjakuusi on meill\u00e4 yleens\u00e4 enint\u00e4\u00e4n viisimetriseksi kasvava ja monirunkoinen. Suurimman Suomessa mitatun euroopanmarjakuusen, Ahvenanmaan Jungfrusk\u00e4rin enn\u00e4tyspuun korkeus on 8,5 m ja ymp\u00e4rysmitta rinnankorkeudelta 149 cm.<\/p>\n\n\n\n Marjakuusi on siit\u00e4 poikkeuksellinen havupuu, ettei sill\u00e4 ole puuaineessa pihkatiehyit\u00e4 eik\u00e4 pihkaa. Marjakuusipuu on eritt\u00e4in kovaa ja tihe\u00e4\u00e4 \u2013 sen kuivatuoretiheys (tilavuus mitattuna tuoreena, massa kuivana) on 650 kg\/m3 (kotimaisella mets\u00e4m\u00e4nnyll\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin 420 kg\/m3). Se on my\u00f6s suorasyist\u00e4, sitke\u00e4\u00e4, kimmoisaa, taipuisaa ja helppo ty\u00f6st\u00e4\u00e4. Ohut pintapuu on kellert\u00e4v\u00e4n valkoista ja syd\u00e4npuu ruskeata tai violettiin vivahtavaa. Vuosilustossa vaalea kev\u00e4tpuu vaihettuu v\u00e4hitellen tummanruskeaksi kes\u00e4puuksi, mik\u00e4 tekee puuaineesta hienopiirteisen kaunista. Marjakuusipuu sopii kiillotettuna hyvin koriste-esineisiin. Saariston puulajina euroopanmarjakuusi on palvellut my\u00f6s merenkulkua muun muassa purjerenkaina, hankaimina ja mastojen osina, eli kohteissa miss\u00e4 on tarvittu erityist\u00e4 lujuutta ja kest\u00e4vyytt\u00e4. Siit\u00e4 on saatu my\u00f6s kest\u00e4v\u00e4t reen jalakset ja k\u00e4rryjen py\u00f6r\u00e4nkeh\u00e4t. <\/p>\n\n\n\n T\u00e4rkein ja tunnetuin euroopanmarjakuusen k\u00e4ytt\u00f6kohde oli kuitenkin keskiaikainen sotateollisuus \u2013 sen kimmoisa ja sitke\u00e4 puuaine soveltui erityisen hyvin jousiaseiden valmistukseen. Euroopanmarjakuusella oli huomattava strateginen merkitys, t\u00e4rkeit\u00e4 taisteluita voitettiin marjakuusesta valmistetuilla pitk\u00e4jousilla. Keskiajan runsas sotiminen koituikin monin paikoin euroopanmarjakuusten kohtaloksi Brittein saarilla ja Manner-Euroopassa. Esiintym\u00e4t hupenivat, ja puulajin perim\u00e4 heikkeni, kun kasvamaan j\u00e4iv\u00e4t pensasmaiset, jousiksi kelpaamattomat puut. Ahvenanmaalla marjakuusen syv\u00e4nvihreit\u00e4, punaisten marjojen koristamia oksia k\u00e4ytettiin l\u00e4hinn\u00e4 hautajaisseppeleisiin ja muihin koristetarkoituksiin.<\/p>\n\n\n\n Koska euroopanmarjakuusi ei ole kest\u00e4v\u00e4 Ahvenanmaata lukuun ottamatta muualla Suomessa, ovat koristepensaina kasvavat marjakuuset yleens\u00e4 joko kest\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 japaninmarjakuusia <\/strong>(T. cuspidata<\/em>) tai euroopan- ja japaninmarjakuusen risteymi\u00e4 kartiomarjakuusia <\/strong>(T. \u00d7 media<\/em>). Edellinen menestyy rannikolla Oulua my\u00f6ten, j\u00e4lkimm\u00e4inen Keski-Suomessa asti. Risteym\u00e4st\u00e4 on viljelyss\u00e4 my\u00f6s useita lajikkeita, kuten eriasteisesti leve\u00e4n kartiomaiset \u2019Brownii\u2019, \u2019Densiformis\u2019 ja \u2019Farmen\u2019, suppilomainen \u2019Hicksii\u2019 sek\u00e4 pylv\u00e4sm\u00e4iset \u2019Hillii\u2019 ja \u2019Viridis\u2019. <\/p>\n\n\n\n Japaninmarjakuusi kasvaa Japanissa, Sahalinilla, Koillis-Kiinassa ja Ven\u00e4j\u00e4n Kaukoid\u00e4ss\u00e4, alueella, joka on v\u00e4hemm\u00e4n mereist\u00e4 kuin euroopanmarjakuusen kotiseutu L\u00e4nsi-Eurooppa. T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4nee japaninmarjakuusen paremman kest\u00e4vyyden meid\u00e4n oloissamme. Japaninmarjakuusen enn\u00e4tysyksil\u00f6 Suomessa kasvaa H\u00e4meenlinnan Aulangolla, Graniittilinnan sis\u00e4pihalla. T\u00e4ll\u00e4 viisihaaraisella pikkuj\u00e4till\u00e4 on korkeutta 7,8 m ja ymp\u00e4rysmittaa tyvell\u00e4 148 cm. Japaninmarjakuusen k\u00e4\u00e4pi\u00f6muoto ’Nana’ on matala- ja tihe\u00e4kasvuinen pikkupensas. <\/p>\n\n\n\n L\u00e4nnenmarjakuusen <\/strong>(T. brevifolia<\/em>) kasvaa Pohjois-Amerikan l\u00e4nsirannikon mereisess\u00e4 ilmastossa Kaliforniasta Alaskan etel\u00e4osaan. Toinen, sis\u00e4maan esiintym\u00e4 on Kalliovuorilla Brittil\u00e4isen Kolumbian sek\u00e4 Montanan, Washingtonin osavaltioiden v\u00e4lisell\u00e4 alueella. My\u00f6s l\u00e4nnenmarjakuusi on hidaskasvuinen pieni puu tai kookas pensas. Kotiseudullaan se viihtyy l\u00e4nnenhemlokin (Tsuga heterophylla<\/em>) ja l\u00e4nnendouglaskuusen (Pseudotsuga menziesii<\/em>) tai ylemp\u00e4n\u00e4 vuoristossa purppurapihdan (Abies amabilis<\/em>) alla syv\u00e4ss\u00e4 varjossa muodostaen toisinaan l\u00e4hes l\u00e4pip\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 kasvustoja. L\u00e4nnenmarjakuusi nousi noin 30 vuotta sitten sy\u00f6p\u00e4tutkimuksen keski\u00f6\u00f6n siksi, ett\u00e4 sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 myrkyllinen yhdiste taksoli on tehokas l\u00e4\u00e4ke esimerkiksi rinta- munasarja- ja keuhkosy\u00f6v\u00e4n torjunnassa. Koska luontaiset l\u00e4nnenmarjakuusiesiintym\u00e4t, sen paremmin kuin marjakuusiviljelm\u00e4t, eiv\u00e4t pystyisi vastaamaan l\u00e4\u00e4keteollisuuden suureen tarpeeseen, on kehitetty menetelmi\u00e4 tuottaa taksolia synteettisesti sek\u00e4 soluviljelmill\u00e4 ja endofyyttisi\u00e4 sieni\u00e4 apuna k\u00e4ytt\u00e4en. Tutkimusta on tehty my\u00f6s muilla marjakuusilajeilla, mukaan lukien euroopanmarjakuusi. L\u00e4nnenmarjakuusta tapaa meill\u00e4 ainakin Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteellisess\u00e4 puutarhassa sek\u00e4 Arboretum Mustilassa, jossa on yksi vanha pensas.<\/p>\n\n\n\n Kanadanmarjakuusi <\/strong>(Taxus canadensis<\/em>) on kotoisin Kanadan it\u00e4osista Suurten j\u00e4rvien alueelta koilliseen. My\u00f6s kanadanmarjakuuseen p\u00e4\u00e4see tutustumaan meill\u00e4 kasvitieteellisess\u00e4 puutarhassa Kaisaniemess\u00e4 ja Kumpulassa. L\u00e4nnen- ja kanadanmarjakuusta voi tavata hyvin harvoin viljeltyn\u00e4 my\u00f6s yksityisill\u00e4 harrastajilla.<\/p>\n\n\n\n Anneli Viher\u00e4-Aarnio<\/p>\n\n\n\n Julkaistu Sorbifoliassa 4\/2021<\/p>\n\n\n\n Takaisin luetteloon<\/a> <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"