Heikki Kiuru<\/p>\n\n\n\n
Vuoden 2001 puuvartissuku<\/strong><\/p>\n\n\n\n Lehtikuusi on kaikille dendrologian harrastajille tuttu puu. Suvun tarkkuudella se on helppo tunnistaa jo kaukaa. Lajin m\u00e4\u00e4ritys on vaikeampaa. Monet ovat tarkkailleet puita vain lehtikuusina, niit\u00e4 tarkemmin tutkimatta. <\/p>\n\n\n\n Mets\u00e4nhoito on keskittynyt siperianlehtikuuseen (Larix sibiric<\/em>a), joka on osoittautunut Suomen oloissa taloudellisesti parhaaksi vaihtoehdoksi kest\u00e4vyytens\u00e4 ja hyv\u00e4n runkomuotonsa ansiosta. Sen taimia on my\u00f6skin parhaiten saatavilla. Tutkimusten mukaan siperianlehtikuusi on niit\u00e4 harvoja ulkomaisia puulajeja, jotka ovat suomalaisten puiden kanssa kilpailukykyisi\u00e4 mets\u00e4puita. Ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4nkin lehtikuusi soveltuu suomalaiseen maisemaan. Viljeltyjen metsik\u00f6iden ulkopuolelle lehtikuusi levi\u00e4\u00e4 huonosti, mit\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 etuna, koska n\u00e4in lehtikuusi on helppo rajoittaa halutuille alueille. <\/p>\n\n\n\n Muut lehtikuusilajit ovat j\u00e4\u00e4neet melko v\u00e4h\u00e4lle huomiolle. Kuitenkin kirjatessani havaintoja osoittautui, ett\u00e4 varsinkin vanhoista puista monet ovat euroopanlehtikuusia (L. decidua<\/em>), esimerkiksi ne 1800-luvulla istutetut puut, joita olen satunnaisesti havainnoinut 1960-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 Espoon Laaksolahdessa. Laji on joskus vain todettu huonomuotoiseksi ja alttiiksi lehtikuusenkorokalle (Lachnellula willkommii<\/em>), jota aikaisemmin kutsuttiin lehtikuusen sy\u00f6v\u00e4ksi. T\u00e4st\u00e4 johtuu k\u00e4sitys, ett\u00e4 puulajia ei kannata istuttaa. Kuitenkin puistopuina suotuisissa oloissa kasvavat euroopanlehtikuuset ovat vanhoinakin terveit\u00e4. Lehtikuusenkorokka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan varsinkin v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 paikalla kasvavien tai hyvin tiheiden metsikk\u00f6jen vaiva. Joissakin keski-ik\u00e4isiss\u00e4 ja vanhoissa metsiss\u00e4 n\u00e4kyy korokan j\u00e4lki\u00e4 muuten elinvoimaisissa puissa. Taudinkest\u00e4vyyteen vaikuttaa my\u00f6s puiden alkuper\u00e4. Fiskars-yhti\u00f6n mailla kasvavat vuonna 1844 kylvetyt euroopanlehtikuuset ovat terveit\u00e4 ja hyv\u00e4kuntoisia. Samoin Espoon Tr\u00e4sk\u00e4ndan 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla istutetut tai kylvetyt puut. <\/p>\n\n\n\n Kookkaiden puiden vaikeahko tunnistettavuus on ehk\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt lehtikuusilajit v\u00e4h\u00e4lle huomiolle dendrologien keskuudessa. Puiden alaoksat ovat metsiss\u00e4 korkealla. Jos eri lehtikuusilajeja kasvaa I\u00e4hekk\u00e4in, on hankala selvitt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 yksil\u00f6st\u00e4 k\u00e4vyt ovat pudonneet. K\u00e4vytkin ovat usein eri n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kuin niiden pit\u00e4isi olla m\u00e4\u00e4rityskaavojen mukaan. M\u00e4\u00e4rityst\u00e4 vaikeuttaa viel\u00e4 se, ett\u00e4 lehtikuusilajit risteytyv\u00e4t helposti kesken\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisint\u00e4 on opetella tunnistamaan lehtikuusia yleishabituksen perusteella ja varmistaa laji l\u00e4hemmin tarkastelemalla. Silloin korkealle karsiutuneistakin puista voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, mist\u00e4 yksil\u00f6ist\u00e4 k\u00e4vyt ovat per\u00e4isin. <\/p>\n\n\n\n Euroopanlehtikuusi on usein mutkaisempi ja leve\u00e4mpi kuin siperianlehtikuusi. Lajit muistuttavat kuitenkin paljon toisiaan. Euroopanlehtikuusen kasvutapa vaihtelee enemm\u00e4n, joukossa on my\u00f6s hyvin mutkaisia ja paksuoksaisia yksil\u00f6it\u00e4. Kurilienlehtikuusi (Larix gmelinii <\/em>var. japonica<\/em>) on avoimella paikalla seetrim\u00e4isen leve\u00e4 ja vaakaoksainen. Dahurianlehtikuusi (L. gmelinii<\/em> var. gmelinii<\/em>) muistuttaa kurilienlehtikuusta, molempien silhuetti on ter\u00e4v\u00e4. L\u00e4nnenlehtikuuselle (L. occidentalis<\/em>) on luonteenomaista suora runko ja lyhyin\u00e4 sojottavat oksat. Kanadanlehtikuusi (L. laricina<\/em>) on ohutkuorinen ja hieman mutkaoksainen, kituliaamman n\u00e4k\u00f6inen kuin muut lajit. Japaninlehtikuusen (L. kaempferi<\/em>) tanakat oksat sojottavat luonteenomaisesti yl\u00e4viistoon. Syysv\u00e4rist\u00e4kin voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 lehtikuusilajin. Euroopanlehtikuusi saa keltaisen syysv\u00e4rins\u00e4 my\u00f6hemmin kuin siperianlehtikuusi. Usein kumpaakin kasvaa samassa puistossa. <\/p>\n\n\n\n Kokonsa ja pitk\u00e4ik\u00e4isyytens\u00e4 vuoksi lehtikuuset sopivat parhaiten puistoihin, metsiin ja suuriin pihoihin. Lehtikuuset ovat omalla tavallaan koristeellisia kaikkina vuodenaikoina. Kauneimmillaan ne ovat kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja syksyll\u00e4. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 puut ovat lehteen puhjetessaan vehmaan vihreit\u00e4. Kirkas syysv\u00e4ri erottuu muusta ruskasta. Koska lehtikuusilajit saavat syysv\u00e4rins\u00e4 eri aikoina, kannattaa istuttaa useampia lajeja samaan metsikk\u00f6\u00f6n, jos tavoitteena on maisemanhoito. Varsinkin puisto- ja ulkoilumetsiss\u00e4 lehtikuusen suuri koko ja pitk\u00e4ik\u00e4isyys p\u00e4\u00e4sev\u00e4t oikeuksiinsa. Siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 kun useimmat muut ulkomaiset havupuumme ovat jo pahasti r\u00e4nsistyneet, lehtikuuset eiv\u00e4t viel\u00e4 ole edes parhaimmillaan. Vanhat lehtikuusikkomme ovat el\u00e4v\u00e4\u00e4 kulttuurihistoriaa, joka kertoo ulkomaisten puulajien viljelykokeista Suomessa. <\/p>\n\n\n\n Julkaistu Sorbifoliassa 3\/2001<\/p>\n\n\n\n Takaisin luetteloon<\/a> <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"