Heikki Kiuru<\/p>\n\n\n\n
Vuoden puuvartissuku 2002<\/strong><\/p>\n\n\n\n Suomessa kasvaa luonnonvaraisena yli 20 pajulajia. Puiksi kasvavia kotimaisia lajeja ovat raita (Salix caprea<\/em>), halava (S. pentandra<\/em>), joskus my\u00f6s mustuvapaju (S. myrsinifolia<\/em>) ja jokipaju (S. triandra<\/em>) kehittyv\u00e4t pieniksi puiksi. Historia n\u00e4kyy ulkomaisista pajulajeistamme. Vanhoissa puistoissa kasvaa kujasalavaa (Salix <\/em>x rubens<\/em>), jota viljeltiin Suomessa jo 1700-luvulla. Isoriippasalavaa (S.<\/em> ’Blanda’) n\u00e4kee nyky\u00e4\u00e4n harvoin, useimmiten i\u00e4kk\u00e4it\u00e4 puita. Id\u00e4st\u00e4 tuotu hopeasalava (S.<\/em> ’Sibirica’) on yleinen vanhoissa ja uusissa istutuksissa. Nykyinen muotipuu on terijoensalava (S. fragilis<\/em> ’Bullata’). Pajujen k\u00e4ytt\u00f6 viherpuina on kaavamaista. <\/p>\n\n\n\n Uusiin pihoihin ja puistoihin istutetaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen vain terijoensalavaa ja hopeasalavaa. Molemmat sopivatkin parhaiten rakennettuun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. <\/p>\n\n\n\n Hopeasalava on kaunis puu oikealla paikalla, kuten esimerkiksi Helsingiss\u00e4 T\u00f6\u00f6l\u00f6nlahden rannalla kasvavat kookkaat, kauniisti riippuvaoksaiset puut. Muodin vaihteluista huolimatta kannattaa puistoissa s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vanhaa lajistoa, jos puut ovat kasvupaikalla kotonaan. Koska hopeasalavaa on istutettu l\u00e4hes luonnontilaisille rannoille ja liian kuiville paikoille, se on usein joutunut tyypilliseksi esimerkiksi huonosti maisemaan sopivasta viherpuusta. A.K.Cajander kertoo vuonna 1917 Suomen dendrologian p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4 hopeasalavan, silloisen hopeapajun, ”viev\u00e4n koristepuuna voiton useimmista meill\u00e4 viljellyist\u00e4 puista”. Helsingin Rautatientorilla kasvaa Aleksis Kiven patsaan luona nuori, professori Viljo Erkamon aloitteesta istutettu hopeasalava, koska Kivi toivoi tulevansa haudatuksi himme\u00e4n halavan alle. Ajatuksena oli, ett\u00e4 Kivi olisi ehk\u00e4 tarkoittanut himme\u00e4ll\u00e4 halavalla hopeasalavaa. <\/p>\n\n\n\n Cajanderin kirjassa nykyinen hopeasalava esiintyy nimell\u00e4 Salix alba<\/em> f. argentea<\/em>. Nyt nimi S. alba <\/em>tarkoittaa valkopajua. Jota esiintyy Suomessakin jonkin verran koristepuuna. Vanhoja kirjoja tai hinnastoja katsellessa harrastaja joutuu samalla p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 pajua mill\u00e4kin nimell\u00e4 on tarkoitettu. Esimerkiksi Cajanderin kirjan kuvassa oleva S. alba <\/em>lienee valkopaju. Isoriippasalavasta on joskus k\u00e4ytetty itkupajun (S. babylonica<\/em>) nime\u00e4, joka on eri puulaji eik\u00e4 sied\u00e4 ilmastoamme. Muuten pajujen nime\u00e4mist\u00e4 helpottaa, ett\u00e4 kookkaat ulkomaiset lajit on nimetty salaviksi. <\/p>\n\n\n\n Isoriippasalava kasvaa kookkaaksi ja on vanhemmiten maalauksellisen kaunis. Suurimman osan kosteiden puistojen terijoensalavista voisi ajan mittaan korvata luonnollisen n\u00e4k\u00f6isill\u00e4 kookkailla salavilIa. Kujasalava muistuttaa isoriippasalavaa, mutta sen oksat riippuvat v\u00e4hemm\u00e4n. Molemmat pajut vaativat runsaasti tilaa ymp\u00e4rilleen, jotta niiden kasvutapa tulee esille. Parhaimmillaan ne ovat suurissa puistoissa yksitt\u00e4ispuina tai pienin\u00e4 ryhmin\u00e4 veden \u00e4\u00e4rell\u00e4. Isoriippasalavan voi oppia tuntemaan tarkkailemalla Helsingiss\u00e4 Lasipalatsin ja Paasikiven aukion v\u00e4liss\u00e4 kasvavaa puuta. Niilo Karhun Vihre\u00e4t j\u00e4ttil\u00e4iset kirjan mukaan puun ymp\u00e4rysmitta vuonna 1992 oli 478 cm. Puu on rauhoitettu vuonna 1924, joten se on ankeissa oloissa arinak\u00e4\u00e4v\u00e4n lahottamanakin tullut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vanhaksi. T\u00e4m\u00e4n perusteella voidaan arvioida, millaiseksi laji kehittyisi hyv\u00e4ll\u00e4 kasvupaikalla. Isoriippasalava menestyy hyvin viel\u00e4 Oulun korkeudella. Ongelmana taitaa olla se, ett\u00e4 koska taimia ei ole saatavissa, ei ole kysynt\u00e4\u00e4, ja koska ei ole kysynt\u00e4\u00e4, ei kannata viljell\u00e4 taimia. <\/p>\n\n\n\n Pajut ovat melko lyhytik\u00e4isi\u00e4. Havaintojen mukaan hopeasalavat alkavat r\u00e4nsisty\u00e4 60\u201470-vuotiaina hyviss\u00e4kin oloissa. Koska kaikki lajit ovat nopeakasvuisia, niill\u00e4 saavutetaan kuitenkin lyhyess\u00e4 ajassa valmiin puiston tunnelma. Kotimaiset lajit, raita ja halava ovat j\u00e4\u00e4neet v\u00e4h\u00e4lle huomiolle viherpuina. Aikaisen kukintansa ansiosta raita on arvokas maisemapuu. Raidan kukista imev\u00e4t mett\u00e4 kimalaiset ja y\u00f6perhoset. Halavan lehdet eroavat kiilt\u00e4vyytens\u00e4 ansiosta muiden puulajiemme lehdist\u00e4. Syksyll\u00e4 emihalava yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 pumpulitupsukoillaan. Halavaa n\u00e4kee sen verran v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 minulle tuotti vaikeuksia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 malliksi avoimella paikalla kasvanut halava. Raidan tavoin halava on erityisen kaunis suurilatvaisena peltosaarekkeessa tai mets\u00e4nreunassa. Mets\u00e4nhoidossa raita on nyky\u00e4\u00e4n arvossaan, mutta muuten kuin puutavaran vuoksi. Luonnonhoitokoulutuksessa korostetaan raidan merkityst\u00e4 luonnon monimuotoisuudelle. Lyhytik\u00e4isen\u00e4 se tarjoaa elinymp\u00e4rist\u00f6n monille lahopuun hy\u00f6nteisille ja k\u00e4\u00e4ville.<\/p>\n\n\n\n Kun etsit\u00e4\u00e4n uusia Suomessa kest\u00e4vi\u00e4 viherpuita, pit\u00e4isi samalla ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n my\u00f6s vanhoja, hyviksi koettuja puita, meille sopivia alkuperi\u00e4. Isoriippasalava ja kujasalava ovat kauniita, kest\u00e4vi\u00e4 ja t\u00e4ysin Suomen oloihin sopeutuneita puita. My\u00f6s kotimaisten puulajiemme, raidan ja halavan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 pit\u00e4isi lis\u00e4t\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Julkaistu Sorbifoliassa 1\/2002<\/p>\n\n\n\n Takaisin luetteloon<\/a> <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"