Heikki Kiuru<\/p>\n\n\n\n
Vuoden puusuku 2003 <\/strong><\/p>\n\n\n\n Niinipuu eli mets\u00e4lehmus (Tilia cordata<\/em>) on helppo tunnistaa mets\u00e4ss\u00e4, jos voi olla varma puun luontaisuudesta. Se on sukunsa ainoa luonnonvarainen laji Suomessa. Muuten er\u00e4\u00e4t lehmuslajit ja risteym\u00e4t muistuttavat toisiaan sen verran, ett\u00e4 niiden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen on hankalaa. T\u00e4ss\u00e4 on sopiva harrastuksen kohde innokkaalle dendrologille, kunhan vain muistaa, ett\u00e4 luontopolkujen ja puistojen lehmusten lajim\u00e4\u00e4ritykset ovat v\u00e4lill\u00e4 virheellisi\u00e4. Vaikka niinipuusta oli jo vuonna 1977 Dendrologian Seuran tiedotuksissa mielenkiintoisia artikkeleita, on lehmuksista edelleen paljon kirjoittamisen aihetta ja tutkittavaa. <\/p>\n\n\n\n Lehmusten k\u00e4ytt\u00f6 viherpuina rajoittuu nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen t\u00e4ysin puistolehmukseen (T. x vulgaris<\/em>), joka lieneekin paras kookas puu katujen ankeisiin oloihin. Se on niit\u00e4 harvoja puita, jotka s\u00e4ilyv\u00e4t pieness\u00e4kin avoimessa tilassa asfaltin keskell\u00e4 kauniina, kunhan saavat juurensa kunnolliseen maahan. Puistolehmusta pidet\u00e4\u00e4n mets\u00e4lehmuksen ja isolehtilehmuksen (T. platyphyllos<\/em>) risteym\u00e4n\u00e4 (H\u00e4met-Ahti ym. 1992). Siin\u00e4 onkin piirteit\u00e4 molemmista kantalajeista. Taimena sit\u00e4 on vaikea erottaa niinipuusta. Kookkaan puun tiivis, s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen py\u00f6re\u00e4hk\u00f6 kasvutapa usein pahkuraisine runkoineen eroaa selv\u00e4sti muista lehmuksista. Runsas runkovesojen muodostus johtuu osaksi puun kannalta liiallisesta leikkaamisesta, mik\u00e4 taas on tarpeellista katujen varsilla. Pahkuroiden haittana on runsas vesojen muodostus. Mets\u00e4ss\u00e4 tai puistoissa kehittyneet puistolehmukset kasvattavat v\u00e4hemm\u00e4n runkovesoja, jos niiden tyvet ovat varjossa. Puistoissa pit\u00e4\u00e4kin tyyty\u00e4 mahdollisimman varovaisiin leikkauksiin. Puistolehmuksesta on olemassa kantoja, jotka eroavat toisistaan ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n. My\u00f6s puiden kunnossa on huomattavia eroja. Onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 istutuksissa Suomeen hyvin sopeutuneita alkuperi\u00e4. Koska puistolehmusta lis\u00e4t\u00e4\u00e4n suvuttomasti, ovat kaikki tietty\u00e4 kantaa edustavat puut samanlaisia. <\/p>\n\n\n\n Puistolehmusten taimien joukossa esiintyy jonkin verran isolehtilehmusta tuoden kaivattua vaihtelua puistoihin ja kujanteisiin. Isolehtilehmus on Keski-Euroopassa ja Etel\u00e4-Ruotsissa yleinen puistopuu. Ruotsissa laji on luonnonvaraisena uhanalainen. Isolehtilehmus on puistolehmusta ja niinipuuta arempi ja vaateliaampi. V\u00e4\u00e4rille paikoille, varsinkin liian syv\u00e4\u00e4n istutetut puut ovat usein lehtipuunkoron pahasti vaivaamia. Syyn\u00e4 vaivoihin on varmaankin my\u00f6s puiden huono alkuper\u00e4. Lajin k\u00e4ytt\u00f6kelpoisuutta ei kuitenkaan pid\u00e4 arvioida muutamien ep\u00e4onnistumisien perusteella. Oikealla paikalla kasvava isolehtilehmus on elinvoimaisen rehev\u00e4 puu. Helsingiss\u00e4 kasvaa kauniita ja kookkaita puita esimerkiksi T\u00e4htitorninm\u00e4ell\u00e4 ja kadunvarrella kasvitieteellisen puutarhan pohjoispuolella. Isolehtilehmus ei ole yht\u00e4 altis lehti\u00e4 ruskettaville sienitaudeille kuin puisto- ja mets\u00e4lehmus. Puun runkoon ei yleens\u00e4 kehity pahkuroita, ja vesioksia kasvaa vain kohtuullisesti. Isolehtilehmuksen kasvutapakin on kaunis, joten sit\u00e4 saisi enemm\u00e4nkin istuttaa ”vahingossa” puistolehmuksien joukkoon. <\/p>\n\n\n\n Muut lajit ja risteym\u00e4t ovat j\u00e4\u00e4neet v\u00e4h\u00e4lle k\u00e4yt\u00f6lle, vaikka niiden joukossa on kauniita puita. K\u00e4ytt\u00f6kelpoisia puita ovat kriminlehmus (T.<\/em> x euchlora<\/em>) ja hopealehmus (T.<\/em> tomentosa<\/em>). A.K.Cajander kirjoittaa vuonna 1917 painetussa Suomen Dendrologian P\u00e4\u00e4piirteet -teoksessa, ett\u00e4 kriminlehmus on mets\u00e4lehmuksen ja kaukasianlehmuksen (T. caucasica<\/em>) risteym\u00e4. Puun ulkon\u00e4\u00f6n perusteella Cajanderin esitt\u00e4m\u00e4 m\u00e4\u00e4ritys tuntuu johdonmukaiselta, koska puu eroaa t\u00e4ysin puistolehmuksesta. Kriminlehmusta esiintyy puistolehmuksen tavoin isolehtilehmukselle vartettuna, joten m\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4 saa olla tarkkana valitessaan oksaa. Perusrunko voi vesoa runsaasti. Kriminlehmuksen etuna on hillitty kasvu, joten se sopii pieneenkin pihaan. Kauniin kiilt\u00e4v\u00e4t lehdet yhdess\u00e4 riippuvien oksien kanssa tekev\u00e4t puusta koristeellisen. Kuitenkin kriminlehmusta n\u00e4kee Suomessa vain harvoin. Hopealehmustakin istutetaan vain v\u00e4h\u00e4n, vaikka puu on yleinen Keski-Euroopassa. Joskus sit\u00e4 tai mahdollisesti sen risteym\u00e4\u00e4 esiintyy puistolehmusten joukossa. Samoin isolehtilehmuksen ja amerikanlehmuksen (T. americana<\/em>) risteym\u00e4\u00e4, komealehmusta (T.<\/em> x flaccida<\/em>) voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 istutuksista. <\/p>\n\n\n\n Meill\u00e4 luonnonvarainen niinipuu on pitk\u00e4ik\u00e4isen\u00e4 ja kest\u00e4v\u00e4n\u00e4 tietenkin paras laji Suomen oloihin. Mets\u00e4lehmuksen kuoresta on saatu niint\u00e4, josta puun nimi tulee. Koko maata ajatellen niinipuu on k\u00e4ytt\u00f6kelpoisimpia jaloja lehtipuitamme niin pihoissa, puistoissa kuin metsiss\u00e4kin. Jalavien (Ulmus <\/em>spp.) ja lehtosaarnen (Fraxinus excelsior<\/em>) menestymist\u00e4 rajoittaa niiden vaateliaisuus, tammella (Quercus robur<\/em>) taas pakkasen arkuus pohjoisempana. Vanhoissa puistoissa komeimmat lehtipuut ovat yleens\u00e4 tammia tai mets\u00e4lehmuksia. Yleisestikin 1700-luvun istutuksista on j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 mets\u00e4lehmuksia tai tammia. Mets\u00e4lehmus onkin tammen j\u00e4lkeen pitk\u00e4ik\u00e4isin lehtipuumme. Niinipuut on yleens\u00e4 istutettu puistoihin jo 1800-luvun puolella. Tampereella Kaarilan kartanon puistossa kasvaa niinipuu, jota pidet\u00e4\u00e4n Pietari Gaddin 1760-luvulla istuttamana. Kaksihaaraisen puun ymp\u00e4rysmitta oli vuonna 1991 Niilo Karhun mittausten mukaan alhaalta 550 cm, haarojen ymp\u00e4rysmitat 350 ja 358 cm (Karhu 1995). Gaddin lehmuksen korkeus on 28 m. Espoossa Tr\u00e4sk\u00e4ndan puistossa kasvaa 31 m korkuinen, ymp\u00e4rysmitaltaan 270 cm paksuinen mets\u00e4lehmus. Fagervikin kartanopuistossa tuuli kaatoi jokin aika sitten noin 35 metri\u00e4 korkean mets\u00e4lehmuksen. <\/p>\n\n\n\n Nuoria istutettuja puita n\u00e4kee puistoissa harvoin. Onneksi v\u00e4hemm\u00e4n hoidetuilla reuna-alueilla kasvaa joskus luontaisia taimia. Komea niinipuu n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 monin paikoin v\u00e4henev\u00e4n puistoista. Uusia puita on vain harvoin kasvamassa romahtavien tai kaadettavien vanhusten tilalle. Kookkaat niinipuut tuleekin huomioida kaavoituksessa ja puistojen kunnostuksessa siten, ett\u00e4 niiden juuristoalue s\u00e4ilyy koskemattomana rakennust\u00f6iss\u00e4 ja nurmikoita sek\u00e4 k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 perustettaessa. Niinipuiden suojelua voi auttaa esimerkiksi aarnisep\u00e4n (Athous mutilatus<\/em>) tai muiden uhanalaisten kovakuoriaisten l\u00f6ytyminen runkojen lahoista sis\u00e4osista. T\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s puiden ymp\u00e4rist\u00f6 pit\u00e4isi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 luonnonmukaisena. Harvinaisen lajiston elinymp\u00e4rist\u00f6jen suojelu edellytt\u00e4\u00e4 lis\u00e4ksi puiston tai mets\u00e4n hoitoa niinipuita suosien. T\u00e4m\u00e4 antaa hyv\u00e4n syyn poistaa niinipuita haittaavia kuusia ja koivuja, vaikka tarpeelliset puiden kaatamiset her\u00e4tt\u00e4isiv\u00e4t vastustusta. Jatkuvuuden kannalta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 poistaa my\u00f6s niinipuuntaimia haittaavia yleisi\u00e4 puita. <\/p>\n\n\n\n Lehmukset vaativat hyv\u00e4n kasvualustan. Luonnossa niit\u00e4 tapaa vain lehdoista ja lehtomaisilta kankailta. Tyypillinen kasvupaikka on kivinen kallionaluslehto. Maan tulee olla l\u00e4p\u00e4isev\u00e4\u00e4. Jos lehmusta istutetaan savipohjaiselle maalle, on huolehdittava, ett\u00e4 puu ei k\u00e4rsi seisovasta m\u00e4rkyydest\u00e4. Rinne tai kumpare on t\u00e4ll\u00f6in paras kasvupaikka. <\/p>\n\n\n\n Mets\u00e4luonnon hoidossa niinipuulla on t\u00e4rke\u00e4 merkitys, onhan se laajimmalle levinnyt ja yleisin jalo lehtipuumme. Lehmuksen karike on helposti lahoavaa ja ravinteista, joten se parantaa maata. Suosimalla hakkuissa lehmuksia lehtojen rehevyys entisest\u00e4\u00e4n korostuu. Koska niinipuu sopeutuu hyvin olosuhteiden muutoksiin, se on helppo s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 hakkuissa. Maiseman kannalta on parempi, ett\u00e4 lehmukset pysyv\u00e4t hyv\u00e4kuntoisina mahdollisimman vanhoiksi. Lahottajat ja kovakuoriaiset tulevat kyll\u00e4 aikanaan puihin, jos elinymp\u00e4rist\u00f6 on sopiva. Vanhat lehmukset tarjoavat hyv\u00e4n elinymp\u00e4rist\u00f6n my\u00f6s kololinnuille. <\/p>\n\n\n\n Lehmusten puuaines on vaaleaa, pehme\u00e4\u00e4 ja helposti lahoavaa. Lehmukset kuitenkin siet\u00e4v\u00e4t hyvin lahoa. Pahimmatkaan lahoviat eiv\u00e4t n\u00e4yt\u00e4 heikent\u00e4v\u00e4n puiden elinvoimaisuutta. Suotuisissa oloissa lehmus tuskin koskaan kuivuu pystyyn. Sen el\u00e4m\u00e4nkaareen kuuluu aikanaan romahtaminen lahon vuoksi, vaikka latvus on viel\u00e4 rehev\u00e4. Onttous kuuluu vanhan lehmuksen luonteeseen. Lehmus pysyy yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin pystyss\u00e4 lahonakin. Niinipuussa esiintyy varsin v\u00e4h\u00e4n k\u00e4\u00e4pien iti\u00f6emi\u00e4. Yleisin lienee kantok\u00e4\u00e4p\u00e4 (Fomitopsis pinicola<\/em>). Sit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 normaalina vanhuuden vaivana. Sen sijaan lattak\u00e4\u00e4p\u00e4 (Ganoderma lipsiense<\/em>) on paha tuholainen, joka lahottaa juurien lis\u00e4ksi rungon alaosia. Havaintojeni mukaan lattak\u00e4\u00e4v\u00e4n vaivaaman lehmuksen runko murtuu melko nopeasti iti\u00f6emien ilmestymisen j\u00e4lkeen. Olisi mielenkiintoista selvitt\u00e4\u00e4, s\u00e4\u00e4styyk\u00f6 jonkin muun sienen jo ontoksi lahottama lehmus lattak\u00e4\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Lehtipuunkoro (Nectria galligena<\/em>) tappaa j\u00e4lsikerrosta ja puiden runkoihin ja oksien hankoihin lahoaa onkaloita. Tauti vaivaa varsinkin kylm\u00e4ss\u00e4, j\u00e4yk\u00e4ss\u00e4 savimaassa kasvavia puita. My\u00f6s puiden sopimaton alkuper\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 altistavan lehmuksia lehtipuunkorolle. Mets\u00e4lehmus on osoittautunut muita lajeja kest\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi koroa vastaan. <\/p>\n\n\n\n Nykyiset niinipuumetsikk\u00f6mme ovat vain rippeit\u00e4 menneist\u00e4. V\u00e4henemisen syist\u00e4 on kiinnostavia artikkeleita vuoden 1977 Dendrologian Seuran Tiedotuksissa, jolloin niinipuu oli vuoden puu. Luonnon omaa kehityst\u00e4, ilmaston kylmenemist\u00e4 j\u00e4\u00e4kauden j\u00e4lkeisten l\u00e4mpimien kausien j\u00e4lkeen yhdess\u00e4 kuusen levi\u00e4misen kanssa on pidetty yhten\u00e4 syyn\u00e4 v\u00e4henemiseen. My\u00f6hemmin kaskeaminen ja peltojen raivaus ovat h\u00e4vitt\u00e4neet lehmuksia. Niiniveron kantaminen johti my\u00f6s osaltaan lehmusten v\u00e4henemiseen, niin ett\u00e4 veroa ei en\u00e4\u00e4 1600-luvulla voitu kantaa luonnontuotteena. Pitk\u00e4ik\u00e4inen, luonteeltaan kliimaksipuuna kasvava lehmus ei pystynyt sopeutumaan kaskeamisen aiheuttamaan nopeaan, muutaman kymmenen vuoden kiertoon, mik\u00e4 suosi koivua ja lepp\u00e4\u00e4. My\u00f6s lehmuksen heikko uudistuminen siemenist\u00e4 on hidastanut puun levi\u00e4mist\u00e4. Onneksi lehmus on pystynyt s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vanhoja kasvupaikkojaan muodostamalla l\u00e4hes loputtomasti kantovesoja. <\/p>\n\n\n\n Nyt lehmuksen ollessa vuoden puusuku, on syyt\u00e4 tehd\u00e4 tunnetuksi v\u00e4h\u00e4n k\u00e4ytettyj\u00e4 lajeja sek\u00e4 hyvi\u00e4 viherpuiksi soveltuvia kantoja tutuista lajeista. Eniten maisemassa vaikuttaa niinipuun istutuksen lis\u00e4\u00e4minen ja sen luontaisten esiintymien suosiminen. <\/p>\n\n\n\n Julkaistu Sorbifoliassa 4\/2002<\/p>\n\n\n\n Takaisin luetteloon<\/a> <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"