Pentti Alanko ja Satu Tegel <\/p>\n\n\n\n
Vuoden 2008 puuvartissuku <\/strong><\/p>\n\n\n\n Dendrologian seura on valinnut vuoden 2008 puuvanissuvuksi syreenit. Enin osa syreeneist\u00e4 kasvatetaan isokasvuisina pensaina, harvemmin my\u00f6s pikku puina. Pihasyreeni (Syringa vulgaris) on usein selv\u00e4sti pensasmainen lukuisten tyvivesojensa vuoksi, mutta sen varttamalla lis\u00e4tyt lajikkeet, jalosyreenit, ovat vanhemmiten selv\u00e4sti puumaisia. Etenkin unkarinsyreenin (S. josikaea<\/em>) ja monien risteym\u00e4syntyisten syreenien, kuten puisto- (S<\/em>. x henryi<\/em>) ja isabellansyreenien (S.<\/em> Preston-ryhm\u00e4) lajikkeet kasvavat aikaa my\u00f6ten usein puumaisiksi. Yleens\u00e4 niiss\u00e4 on vanhemmiten yht\u00e4 monta runkoa kuin niiss\u00e4 on taimitarhasta l\u00e4htien ollut haaroja. Varsinkin vanhoissa puistoissa n\u00e4kee n\u00e4it\u00e4 vanhoja puumaisia, melko paksurunkoisia ja usein kierteisrunkoisiakin syreeneit\u00e4. Outoa on, ett\u00e4 puumaista upeaa likusterisyreeni\u00e4 (Syringa reticulata<\/em>) n\u00e4kee meill\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n harvoin. Isoimmat meill\u00e4 tavatut yksil\u00f6t ovat noin kymmenen metrin korkuisia. <\/p>\n\n\n\n Edell\u00e4 mainittujen lis\u00e4ksi mainitaan Suomen puu- ja pensaskasvion toisessa painoksessa kymmenen muuta lajia tai risteym\u00e4\u00e4, joista useimmat ovat meill\u00e4 hyvin harvinaisia ja osa niist\u00e4 lienee jo meilt\u00e4 tuhoutunutkin. N\u00e4iden joukossa on kuitenkin yksi laji, nuokkusyreeni (S. reflexa<\/em>), joka kuuluu syreenien suvun parhaimmistoon v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n ja runsaan kukintansa vuoksi. Kuten nimest\u00e4kin voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, sen sirot kukinnot ovat nuokkuvia. Nuput ovat tummanpunaisia ja kukat auetessaan vaalenevia. Viljelynarvoinen on my\u00f6s sen valkokukkainen lajike ’Alba’. <\/p>\n\n\n\n Valkokukkaisista syreeneist\u00e4 on myynniss\u00e4 kaksi kotimaista valkokukkaista syreenilajiketta, nimitt\u00e4in puistosyreenilajike ’Tammelan Kaunotar’ ja isabellansyreenilajike ’Holger’. My\u00f6s pihasyreenist\u00e4 on olemassa kauniskukkainen valkoinen ’Alba’-lajike sek\u00e4 kerrannaiskukkainen valkokukkainen ’Mme Lemoine’-jalosyreeni. <\/p>\n\n\n\n Pihasyreenin viljelyst\u00e4 on meill\u00e4 varhaisin tieto Turusta vuodelta 1728, jolloin sit\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n tuodun sinne Ruotsista (ks. Suomisen kirjoitus Sorbifoliassa 3\/1986). Apteekkari Synnerberg kasvatti sit\u00e4 pihallaan. Pihasyreeni\u00e4 n\u00e4kee yh\u00e4 yleisesti puutarhoissa, hautausmailla ja vanhoissa puistoissa. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 se ei jostain syyst\u00e4 kuulu uusilla istutusalueilla suosituimpien viheraluekasvien joukkoon. Pihasyreenin komeakukkaisia lajikkeita, jalosyreeneit\u00e4 n\u00e4kee viel\u00e4kin harvemmin uusilla istutuksilla. Helsingin kaupungin viheralueilta on l\u00f6ydetty kymmenitt\u00e4in erilaisia vanhoja jalosyreenilajikkeita, joita on tarkoitus saada v\u00e4hitellen lis\u00e4ykseen (ks. Hauta-Ahon kirjoitus Sorbifoliassa 4\/2006). Monet niist\u00e4 ovat yksitt\u00e4isi\u00e4, h\u00e4vi\u00e4misuhan alla olevia yksil\u00f6it\u00e4. Pihasyreeni on my\u00f6s valittu Helsingin kaupungin nimikkokukaksi kaupunginhallituksen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 vuonna 1993. Toivottavasti syreenien valinta valtakunnallisen Vihervuoden 2008 tunnuskasviksi lis\u00e4\u00e4 kiinnostusta n\u00e4ihin komeisiin pensaisiin ja pikkupuihin. <\/p>\n\n\n\n Useimmat puistojemme puumaiset syreenit ovat kukinnaltaan hyvin vaihtelevan v\u00e4risi\u00e4 puisto- tai isabellansyreeneit\u00e4 tai harvoin viljelty\u00e4 unkarinsyreeni\u00e4. Varsinkin vanhoissa puistoissa niit\u00e4 n\u00e4kee puumaisina ja melko paksurunkoisinakin. Aiemmin niit\u00e4 kasvatettiin pallomaisiksi leikattuina ja joskus my\u00f6s leikattuina pensasaitoina. KESKAS- ja Pohjois-Kalottitutkimusten aikana l\u00f6ydettiin monia komea- ja v\u00e4rik\u00e4skukkaisia puistosyreenikantoja, joita Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Piikki\u00f6ss\u00e4 on aikeissa laskea kauppaan. <\/p>\n\n\n\n Syreenien suvulla on tulevaisuudessa varmasti t\u00e4rke\u00e4 merkitys puistoissamme ja puutarhoissamme, sill\u00e4 niiss\u00e4 on aina tarvetta runsaskukkaisille pensaille ja pikkupuille. Lis\u00e4ksi monet syreenit, kuten puisto-, isabellan-, unkarin-, likusteri- ja pihasyreeni ovat kest\u00e4vi\u00e4 miltei koko maassa. Ne ovat my\u00f6s melko terveit\u00e4 ja tuholaisetkaan eiv\u00e4t niit\u00e4 mainittavasti vaivaa. Ja kukkivat syreenit eiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4 ket\u00e4\u00e4n kylm\u00e4ksi! Varmaankin taimitarhojen kannattaisi lis\u00e4t\u00e4 syreeneitten valikoimaa huomattavasti siit\u00e4, mit\u00e4 se on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Julkaistu Sorbifoliassa 1\/2008<\/p>\n\n\n\n Takaisin luetteloon<\/a> <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"