Pentti Alanko <\/p>\n\n\n\n
Vuoden 2011 puuvartissuku<\/strong><\/p>\n\n\n\n Dendrologian Seura on valinnut katajat (Juniperus<\/em>) ensi vuoden puusuvuksi. Maailman katajalajien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n tuskin koskaan yksimielisyyteen; toisten mielest\u00e4 niit\u00e4 on 45, kun taas er\u00e4\u00e4t tutkijat ovat p\u00e4\u00e4tyneet jopa 60 lajiin. Meill\u00e4 voidaan kasvattaa ainakin 12 katajalajia ja 56 muuta taksonia (alalajia, risteym\u00e4\u00e4, muunnosta, muotoa, lajiketta). Edell\u00e4 mainitut lukum\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat ”Havupuut ja -pensaat”-kirjasta (Alanko-Lagerstr\u00f6m, Tammi 2006). Suomen puu- ja pensaskasviomme mainitsee katajista 27 taksonia. Meill\u00e4 kokeiltavaksi sopisi todenn\u00e4k\u00f6isesti suurempikin m\u00e4\u00e4r\u00e4 erilaisia katajia, ja vuosittain taimimyym\u00e4l\u00f6ihin on tuotukin tarjolle ulkomailta er\u00e4it\u00e4 muita katajataksoneita. Valitsemalla katajat Vuoden puusuvuksi seuramme haluaa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 nykyist\u00e4 laajempaa kiinnostusta katajiin puutarhojen ja puistojen kasveina; onhan katajilla suuri koristearvo ja ne ovat kasvupaikkansa suhteen vaatimattomia. <\/p>\n\n\n\n Meill\u00e4 koko maassa luontaisena kasvava kotikataja (J. communis<\/em>) on ainoa luonnonvarainen katajalajimme. Professori Reino Kalliolan mukaan se on yksi kolmesta yleisimm\u00e4st\u00e4, laaja-alaisimmasta luonnonkasvistamme kultapiiskun ja kotipihlajan ohella. Kaikkia n\u00e4it\u00e4 kolmea kasvia tavataan merten luodoilta aina tuntureille saakka. Usein ne n\u00e4keekin suomalaisessa mets\u00e4ss\u00e4 toistensa seurassa kasvavina. Katajia pit\u00e4isi aina s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 maisemassa metsi\u00e4 hakatessa tai voimalinjojen alla, kuten jo nyky\u00e4\u00e4n n\u00e4kee toisinaan teht\u00e4v\u00e4nkin. Katajia kasvavat kedot ovat oleellinen osa suomalaista kansallismaisemaa, ja ne pit\u00e4isi s\u00e4\u00e4st\u00e4 mets\u00e4puiden istuttamiselta ja pensoittumiselta. Valitettavasti niiden arvoa ei viel\u00e4 l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina ymm\u00e4rret\u00e4. Puumaiset katajat ovat meill\u00e4 Ahvenanmaata lukuun ottamatta rauhoitettuja. Silti meill\u00e4 n\u00e4kee usein myynniss\u00e4 paksuista katajista tehtyj\u00e4 matkamuistoja. Niiden ostamiseen eiv\u00e4t ainakaan dendrologit ja muutkaan luonnonyst\u00e4v\u00e4t helpolla syyllisty! <\/p>\n\n\n\n Pensasmaista kotikatajaa ei meill\u00e4 ei arvosteta jostain syyst\u00e4 lainkaan puutarhojen ja puistojen koristekasvina, vaikka se on yleisesti kasvatettua vuorim\u00e4nty\u00e4 (Pinus mugo<\/em>) huomattavasti kauniimpi. Monet pit\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 liian hidaskasvuisena. Eniten meill\u00e4 n\u00e4kee kasvatettuna tai luonnosta haettuna kapeakasvuista pilarikatajaa (f. suecica<\/em>, tai ’Suecica’). K\u00e4ytt\u00f6kelpoinen on my\u00f6s pienikasvuinen pikkupilarikataja (’Columnaris’ eli ’Suecica Nana’). My\u00f6s ulkomaista irlanninkatajaa (’Hibernica’) n\u00e4kee usein istutettuna. Muista lajikkeista yleisimpi\u00e4 on maanmy\u00f6t\u00e4inen k\u00e4\u00e4pi\u00f6kataja (’Repanda’). <\/p>\n\n\n\n Muita meill\u00e4 viljeltyj\u00e4 katajia ovat jo pitk\u00e4\u00e4n kasvatettu rohtokataja (J. sabina<\/em>) ja sen lajike ’Tamariscifolia’. Rohtokatajan luontainen levinneisyys ulottuu Etel\u00e4-Euroopan vuoristoista Etel\u00e4-Uralille ja Altaille. Monet katajalajit ja lajikkeet ovat arkoja kev\u00e4tauringon paahteelle, joka aiheuttaa neulasten ruskettumista jos maa on syv\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4ss\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 juuret saa maasta vett\u00e4. Kyseess\u00e4 on siis oikeastaan kuivuminen. Hyvi\u00e4 kokemuksia meill\u00e4 on saatu muun muassa laakakatajasta (J. horizontalis<\/em>) ja sen ’Glauca’-lajikkeesta, sinilaakakatajasta. Keski-Euroopassa tavattoman yleiset tarhakatajan (J.<\/em> x media<\/em>) lajikkeet (muun muassa ’Pfizeriana’) ovat olleet arkojen kasvien maineessa, mutta viimeisten vuosikymmenien edullisten s\u00e4\u00e4olojen vuoksi niit\u00e4 n\u00e4kee jo monin paikoin hyvin viihtyvin\u00e4. On my\u00f6s huomattu, ett\u00e4 varttuneet pensaat menestyv\u00e4t hyvin. Maa ei j\u00e4\u00e4dy kovinkaan syv\u00e4lle pensaan peitt\u00e4ess\u00e4 kasvupaikkaansa tehokkaasti. <\/p>\n\n\n\n Sorbifolia-lehdess\u00e4 ja syksyll\u00e4 2011 j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4ss\u00e4 Vuoden puusuku-seminaarissa katajia k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n perusteellisesti. Olisi toivottavaa, ett\u00e4 niiden k\u00e4ytt\u00f6 puutarhojen ja puistojen koristekasveina lis\u00e4\u00e4ntyisi. Er\u00e4\u00e4t taimitarhat jo lis\u00e4\u00e4v\u00e4t kotimaisia katajia, kuten Hongiston taimitarha Koskella, jolla on myynniss\u00e4 niin pylv\u00e4sm\u00e4isi\u00e4, kartiomaisia, pensasmaisia kuin lamoavakasvuisia kotikatajalajikkeita. My\u00f6s MTT:n Laukaan toimipaikka on jo pitk\u00e4\u00e4n hakenut luonnosta erilaisia katajia. Toivon mukaan niist\u00e4 saadaan piakkoin materiaalia taimitarhoille lis\u00e4ykseen. <\/p>\n\n\n\n Julkaistu Sorbifoliassa 4\/2010<\/p>\n\n\n\n Takaisin luetteloon<\/a> <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"