[print_link]<\/p>\n
Tiivistelm\u00e4.<\/strong> Japanissa kasvaa kuusi pihlajalajia (Ohwi 1965): *S. alnifolia<\/em>, *S. commixta<\/em>, S. gracilis<\/em>, S. japonica<\/em>, *S. matsumurana<\/em> ja *S. sambucifolia<\/em>. Niist\u00e4 kahden lajin, S. alnifolia<\/em> ja S. japonica<\/em>, lehdet ovat ehyet (eiv\u00e4t liuskaiset) ja ne on ehdotettu viet\u00e4viksi Aria<\/em>–sukuun<\/em> (Robertson et al. 1991). S. gracilis kasvaa vain KeskiHonshun vuoristoissa, muita tavataan my\u00f6s Hokkaidolla, josta ker\u00e4ttiin muut paitsi S. japonica<\/em>. Kaikista nelj\u00e4st\u00e4 (merkitty yll\u00e4 *) pihlajasta on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhden alkuper\u00e4n kasveja elossa Kumpulassa ja ne ovat menestyneet hyvin tai kohtalaisesti.<\/p>\n KoillisKiinassa (ent. Mant\u0161uria) tavataan vain kaksi pihlajalajia (Li 1988): Sorbus alnifolia<\/em> ja S. pohuashanensis<\/em>.\u00a0 S. alnifoliasta<\/em> l\u00e4hetettiin Helsinkiin lentopostina koeputkessa oksanp\u00e4tki\u00e4, mutta solukkolis\u00e4ys ep\u00e4onnistui. S. pohuashanensis<\/em> on alennettu tavallisen S. aucuparian<\/em> alalajiksi, josta eroaa vain isompien silmujensa ja lehtiens\u00e4 sek\u00e4 pysyv\u00e4mpien korvakkeidensa puolesta (McAllister 2005). Kolmesta ker\u00e4tyst\u00e4 er\u00e4st\u00e4 kaksi menestyy Kumpulassa hyvin.<\/p>\n Niill\u00e4 alueilla Kanadan Brittil\u00e4isess\u00e4 Kolumbiassa ja Albertassa, joissa liikuimme, kasvaa vain kaksi pihlajalajia:\u00a0 Sorbus scopulina<\/em> (l\u00e4nnenpihlaja) ja S. sitchensis<\/em> (sitkanpihlaja) (McAllister 2005). Molemmista ker\u00e4ttiin kolme kantaa. Kaikki S. scopulina<\/em>-kannat ovat elossa, mutta en\u00e4\u00e4 yksi S. sitchensis<\/em>-kanta kituuttaa Kumpulassa. Edellinen on pensasmainen, j\u00e4lkimm\u00e4isen tulisi kasvattaa vahva vaakajuurakosto, josta pensaikko syntyy vesomalla. S. sitchensis<\/em> marjoo hyvin nuorena, alle metrin korkuisena, mik\u00e4 sekin saattaa hidastaa pituuskasvua.<\/p>\n Vuonna 1991 Kiinan Sichuaniin tekem\u00e4ll\u00e4ni tutkimusmatkalla (Koponen 1997) ker\u00e4sin marjoja kahdesta valkomarjaisesta pihlajasta (alasuku Albocarmesinae<\/em>), jotka Kaisaniemess\u00e4 kasvatettuina olivat selv\u00e4sti eri lajeja. McAllisterin (2005) monografian perusteella toinen niist\u00e4 on suvullisesti lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 diploidi (n = 34) Sorbus rehderiana<\/em>. Sen tuntomerkkej\u00e4 ovat j\u00e4yk\u00e4t tummat ja paksut oksat, hieman tuppimaiset lehtikannat, kiilt\u00e4v\u00e4t j\u00e4yk\u00e4t lehdyk\u00e4t, joka kapenevat l\u00e4helt\u00e4 lehden tyve\u00e4 lehden k\u00e4rkeen. Silmut ovat kartiomaiset, kiilt\u00e4v\u00e4t ja niiss\u00e4 on ruskeita karvoja silmun k\u00e4rjess\u00e4 ja silmusuomujen reunoissa. Ter\u00e4lehdet ovat hyvin pienet ja kukinto ja lopulta hedelmyst\u00f6kin ovat pystyasentoiset. Se on Himalajan alueella yleinen ja kasvaa korkeammalla kuin muut pihlajat, aina puurajalla saakka. Toinen pihlaja on apomiktinen tetraploidi (n = 68)
\nS. frutescens<\/em>. Sen arvellaan syntyneen helmipihlajasta (S. koehneana<\/em> agg.). Tuntomerkkej\u00e4 ovat tummasnvihre\u00e4t syv\u00e4\u00e4n hampaiset lehdyk\u00e4t, ohuet suklaanv\u00e4riset oksat ja pensasmainen kasvutapa. Se on ainoa laji, jolla on mustahkot valkokarvaiset silmut. Se tunnetaan vain Gansun Tebbumaasta, joka on l\u00e4hell\u00e4 keruupaikkaani Sichuanissa Sunpanin l\u00e4nsipuolella.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"