Ainavihanta 1-4,5
metrin korkuiseksi kasvava tiheäoksainen pensas tai pieni puu.
Kuori oksistossa vihertävän ruskeaa, liuskoittunut ja
karheakaarnainen. Nuoret versot valkeanukkaisia. Nukka versoissa
epäyhtenäisinä tupsuina, jotka kuluvat
kasvukauden mittaan pois.
Lehdet 4-14 cm
x 1-6,5 cm:n pituiset, suikeat tai lansettimaiset, paksut,
yläpinnaltaan karvattomat ja nahkamaiset. Lehtien alapinnalla
on tiheä ja pysyvä, aluksi lähes valkea,
myöhemmin vaaleanruskea tai okran värinen
nukkakerros. Ruskea monihaarainen karvoitus muodostaa enemmän
tai vähemmän yhtenäisen pintakerroksen.
Kukinta
ennen tai yhtä aikaa lehtien puhkeamisen kanssa, kukinnossa
8–15 kukkaa. Kukat kellomaiset, terälehtiä on viisi.
Teriö on 2–5 cm:n pituinen ja halkaisijaltaan 3–4 cm,
nukkatupsuinen tai paljas kukkaperä on 10–15 mm ja kukinto
yleensä pallomainen. Kukan väri on valkoinen tai
roosa ja nielussa on usein tummanpunainen pilkutus. Kukka ei tuoksu.
Luontaisilla kasvupaikoillaan R. phaeochrysum
kukkii
touko‑kesäkuussa.
Kestävyys:
Englanti H5 (kestävä kaikkialla Englannissa ja
Skandinavian eteläosissa),
Ruotsi (SRS) Z4(?), Tanska (RF) ‑25°C,
USA (ARS) ‑21°C, Suomi Ia–?
Kotimaa: Kiina,
pihtametsissä ja alppiruusutiheiköissä
3000–4800 mmpy. Tiibet, Kaakkois‑Xizang, Yunnanin luoteisosat Sichuanin
länsiosat ja Gansun eteläosat.
Alalajit ja muodot:
var. phaeochrysum,
var. agglutinatum,
var. levistratum
Synonyymit:
Rhododendron dryophyllum (Balf.f. &
Forrest),
Rhododendron cuprescens (Nitz.)
Rhododendron phaeochrysum
on kiinalainen
alppiruusulaji, joka kasvaa luontaisena laajalla alueella Himalajan
vuoriston itäreunalla eteläisestä Yunnanista
aina Gansuun saakka pohjoisessa. Laji kasvaa yleisenä
siellä, missä muut alppiruusulajit eivät
enää menesty. Tor Nitzelius nimesi 1963
Göteborgissa uuden lajin Rhododendron cuprescens,
joka ei kuitenkaan nykytaksonomian mukaan ansaitse lajistatusta, vaan
vanhempi
1900‑luvun alussa annettu nimi R. phaeochrysum on
voimassa ja
Nitzeliuksen nimeämä taksoni on sen muunnos
var. phaeochrysum.
D. F. Chamberlain niputti saman nimen alle 1978 useita
aiemmin omina lajeina tunnettuja alppiruusuja. Kaikkien luetteleminen
tässä veisi liikaa tilaa. Coxit mainitsevat lajin
yhteydessä yli 20 lajinimeä, joista suuri osa on
nykyään poistunut käytöstä
(P. A. & K. Cox 1997) ja joidenkin on
päätelty olevan luonnossa syntyneitä
risteymiä.
Edinburghin veikot eivät kuitenkaan
estä meitä
käyttämästä sellaisia suomalaisia
nimiä, jotka meidän kieleemme sopivat. Siksi
ehdotankin tuurenpihlajan nimeä mukaillen, että
käytämme vaikeasti muistettavan R.
phaeochrysum
‑nimen ohella suomalaista nimeä tuurenalppiruusu. Tor
Nitzelius ansaitsee mielestäni oman alppiruusunsa, olihan
hän suuri innoittaja niin Ruotsin kuin Suomenkin
alppiruusuharrastuksen
käynnistäjänä.
Tuurenalppiruusu on
kasvanut jo pitkään Kaisaniemen
kasvitieteellisessä puutarhassa, ja ainakin vuoden 2012
inventaariossa se näkyy R. phaeochrysum
‑nimellä,
mutta viime vuosina en ole kasvia sieltä
löytänyt. Lieneekö jokin
epäedullinen sääjakso uuvuttanut pensaan?
Lajien niputtaminen yhteen on monesti, kuten
myös
tässä tapauksessa, aivan paikallaan. Ne lukuisat
lajit, alalajit ja muunnokset joita on vuosikymmenten mittaan nimetty
ja nyttemmin viety yhden lajin alle, ovat suurelta osin
nykykäsityksen mukaan lajien välisiä
luonnossa syntyneitä risteymiä.
Siksi voikin olla
vaikeaa saada syntymään oppikirjan mukaista
jälkeläistöä, vaikka saisi
luonnosta kerättyä, täysin lajikuvauksen
mukaisesta pensaasta kerättyä siementä.
Kuten tiedämme, on risteymien jälkikasvu varsin
heterogeenistä. Kahta samannäköistä
kasvia saa hakemalla hakea sellaisesta sisarusparvesta, jossa molemmat
vanhemmat ovat risteymiä.
Var. phaeochrysum on lajin
suurikokoisin muunnos. Se voi kasvaa kuusimetriseksi ja sillä
on suurimmat kukat (3–5 cm) ja lehdet (15cm). Lehtien indumentti on
tasainen ja yhtenäinen.
Var. agglutinatum ‑muunnoksen nimi
viittaa lehtien indumenttiin, joka on ”kilpikonnamaista”, aivan kuin
epäyhtenäinen pintakerros olisi alemman
nukkakerroksen päälle liimattu. Muunnos on kaikilta
mitoiltaan pienempi kuin edellinen. Se on tiheäkasvuinen,
puutarhoissa usein alle metrin korkuinen pensas.
Var. levistratum on
korkeammaksi kasvava ja harvaoksainen pensas, jolla on pienet kukat.
Sen lehtien vaaleahko kaksikerroksinen indumentti on yleensä
huopamaista. Tämän muunnoksen kasvualue ulottuu
pohjoisessa aina Gansuun, joten voi perustellusti olettaa,
että sillä on hyvät mahdollisuudet
menestyä mantereisemman ilmaston alueella, meillä
mahdollisesti myös Itä‑Suomessa.
Lounaisrannikolla
hidaskasvuinen Tuurenalppiruusu on ollut toistaiseksi täysin
kestävä, enkä ole suojannut sitä
mitenkään. Minulla se ei kuitenkaan ole
vielä kukkinut enkä ole lajin kukintaa muuallakaan
päässyt näkemään.
Tekstin alussa oleva kukkakuva on lainattu tanskalaisen
professori Hans
Eibergin albumista.
Kuva on otettu hänen Kiinan-matkallaan 2009.
|