Rhododendron prattii

Kiiltoalppiruusu

Franchet, J. Bot. (Morot) 9: 389. 1895; R. leei W. P. Fang.
syn. Rhododendron faberi subsp. prattii (Franchet) D. F. Chamberlain, Notes Roy. Bot. Gard. Edinburgh. 36: 120. 1978.

alasuku Hymenanthes
sektio Ponticum
alasektio Taliensia

大叶金顶杜鹃 da ye jin ding du juan (Kiina)

Lehdet 6-19 cm x 5-8 cm:n pituiset, soikeat, yläpinnaltaan tumman vihreät ja usein kiiltävät. Lehtien alapinnalla ohutta nukkaa ja harvakseltaan pitkää karvaa joka osittain häviää kasvukauden mittaan. Lehden kanta jopa 3,5 cm pituinen ja tiheänukkainen.

Kukinta ennen tai yhtä aikaa lehtien puhkeamisen kanssa, kukinnossa 6-14 kukkaa. Kukat kellomaiset. Teriö on 3,6-5,6 cm pituinen ja halkaisijaltaan 3-4 cm, nukkainen kukkaperä on 5-10 mm ja kukinto yleensä pallomainen. Kukan väri on valkoinen ja nielussa on usein tummanpunainen pilkutus. Kukka ei tuoksu. Luontaisilla kasvupaikoillaan R. prattii kukkii touko-kesäkuussa.

Kestävyys: Englanti H5 (kestävä kaikkialla Englannissa ja Skandinavian eteläosissa) Ruotsi (SRS) II-?, Tanska (RF) -25°C, USA: (ARS) -21°C, Suomi Ia-?

Kotimaa: Kiina, metsissä ja alppiruusutiheiköissä 2700–4300 mmpy. Sichuanin keskiosissa.

1800-luvun lopulla Kiina pakotettiin avaamaan myös takamaansa länsimaiselle invaasiolle ja imperialismin aallonharjalla kulki myös englantilainen luonnontutkija ja keräilijä Antwerp Edgar Pratt, joka matkasi Kiinaan perheineen vuonna 1887. Kantoniin rantauduttuaan perhe suuntasi sisämaahan päätyen Yichangiin, joka on yksi Etelä-Kiinan tärkeimpiä liikenteen solmukohtia.

Prattin perheen kokemukset tuon ajan kiinalaisista eivät olleet rohkaisevia, joten vaimo ja lapset palasivat pian Kantoniin. A.E. Pratt jäi alueelle useaksi vuodeksi ja teki Yichangista käsin useiden kuukausien mittaisia keräilymatkoja Sichuanin ja Hubein maakunnissa. Hänen keräilyvimmansa ei rajoittunut vain kasveihin, vaan merkittävimmät löytönsä hän teki mm. perhosten joukosta.

Pratt osallistui Augustine Henryn matkakumppanina kuuluisalle matkalle, jossa länsimaalaiset saivat ensikosketuksen kukkivaan davidiaan (Davidia involucrata), ja tieto tuollaisen ihanuuden olemassaolosta johti sittemmin suurisuuntaisiin toivioretkiin lajin siementen saamiseksi länteen. Kaksi Prattin matkoista suuntautui Kangdingiin, Tiibettiin rajoittuvaan maakuntaan, joka tuolloin tunnettiin nimellä Tatsienlu. Sichuanin korkein vuori Gònggá shān kohoaa yli seitsemän kilometrin korkeuteen ja asutut laaksotkin sijaitsevat yli kolmen kilometrin korkeudella alueella jonne Prattin keräysmatkat kohdistuivat. Hän ei löytänyt asutuilta alueilta tarpeeksi mielenkiintoista kerättävää, sillä jo tuolloin kaikki alavat maat oli otettu tarkoin viljelyyn.

Matkoistaan Pratt kirjoitti kirjan (A.E. Pratt: To the Snows of Tibet Through China), jota näyttäisi olevan edelleenkin saatavilla nettikaupoissa. Tekisi mieli uskoa, että luonnontutkija löysi kiiltoalppiruusun nimenomaan näillä Sichuanin kylmimpiin osiin suuntautuneilla matkoilla, niin kestäväksi se on osoittautunut meilläkin.

Kiiltoalppiruusu luetaan Taliensia-alasektioon. Muista tuon ryhmän lajeista (esim. R. aganniphum, R. phaeochrysum, R. taliense jne.) R. prattii eroaa selvimmin karvaisten nuppujensa ja lehden alapuolen nukan (indumentti) osalta. Kiiltoalppiruusun lehtiä peittää ohut ruskea indumentti vain lehtien keskiosassa ja lehden reunoilla on usein n 5-10 mm levyinen paljas alue. D. F. Chamberlainin mukaan kiiltoalppiruusu ei ansaitsisi lajistatusta vaan olisi toisen Taliensia-sektion lajin R. faberi alalaji. Flora of Chinan mukaan havainnot luontaisilla kasvupaikoilla kuitenkin vahvistavat em. lajien eroavan niin merkittävästi, että molemmat tulisi lukea omiksi lajeikseen. Kiiltoalppiruusu on useimpien muiden Taliensia-alasektion lajien tapaan laiskahkon kukkijan maineessa, ja ainakin minulla Naantalissa pensas on ollut maineensa mukainen.

Kukkia on ollut vuosien mittaan vain muutama, toki kauniita, mutta pensaan robustiin olemukseen nähden pienehköjä. Hidaskasvuisen pensaan pääviehätys ei olekaan kukissa vaan kauniin kiiltävässä lehvästössä ja tiheässä kasvutavassa. Talvenkestävyys on riittänyt mainiosti myös näiden viimeisimpien pullonkaulavuosien koettelemuksissa. En ole suojannut kiiltoalppiruusuani millään tavoin, vaan se on joutunut selviytymään täysin avoimella paikalla ahavasta, kevätauringon paahteesta ja raskaista lumikuormista. Pensaalla on jo mittaa sen verran, että paksuinkaan kinos ei enää suojaa latvuksia, joten voin joltisellakin varmuudella suositella kiiltoalppiruusua myös muille luonnonlajeista kiinnostuneille kerholaisille.