I TUHOLAISET 
Alppiruusut ja atsaleat ovat myrkyllisiä useimmille nisäkkäille, mutta voi eläimistä silti olla harmia:
1) hiiret ja myyrät etenkin lavoissa
2) linnut pikkutaimille
3) hirvieläimet ja jänikset, jotka "latvovat" etenkin atsaleoita
Hyönteiset
4) perhosten ja varsinkin yökkösten toukat; vioitukset ovat lähinnä kosmeettisia
5) kirvat lehtien alapinnoilla ja pehmeissä kasvinosissa
6) kilpikirvat, punkit, luteet (alppiruusunlude, varpulude), jauhiaiset (alppiruusunjauhiainen, joka jättää luomansa valkoisen "nahan" lehdelle)
7) kärsäkkäät ovat tumman harmaanrusketa kovakuoriaisia, 1-1,5 cm pitkiä, toukat n. 1 cm vaaleita tai valkoisia, kaarevia. Aikuiset syövät lovia
lehtiin, toukat kuorta ja juuria. Meillä on tavattu ainakin korvakärsäkkäitä (jopa kasvihuoneessa, ostoturpeessa!!) ja Ruotsissa tukkimiehentäitä,
siirtyy karikkeen mukana
Hyönteiset aiheuttavat kahdenlaista tuhoa:
1. Mekaaninen viotus, joka saattaa johtaa koko kasvin tuhoutumiseen
2. Kasvinesteitä imevät hyönteiset levittävät sieni-, bakteeri- ja virustauteja
II TAUDIT
1) Härmä (Powdery mildew)
- hopeanharmaa huovasto tavallisesti lehden yläpinnalla, joskus myös alapinnalla, myöhemmin ruskeita laikkuja
- aiheuttaa ennenaikaisen lehtien varisemisen ja kasvin heikkenemisen
- erityisen alttiita ovat atsaleat R. occidentale ja R. luteum ja niiden risteymät
- esiintynee ainavihannilla alppiruusuilla vain lämpimässä ilmastossa
2) Ruosteet
- luonnossa syntyneet hybridit altteimpia, maailmalla 13 alppiruusuja vaivaavaa ruostelajia
- useimmilla ruosteilla on kaksi isäntäkasvia, pääisäntä ja väli-isäntä, mm. kuuset ja hemlokit
- lehden alapinnoilla oranssin värisiä itiöpesäkkeitä, myöhemmin yläpinnoilla mustia laikkuja
3) Juurimätä ja lakastumistaudit
- yleisin aiheuttaja Phytophtora
- juuristo ruskettuu, maan rajassa kuoren alus tumman punaruskea
- saattaa esiintyä myös meillä, jos kasvualusta on liian tiivis ja märkä ja sisältää liian vähän orgaanista ainesta
4) Versokuolema
- monia aiheuttajia; - yksittäisten versojen kuolema tai kasvi lakastuu osittain
- alkaa yleensä mekaanisesta vioituksesta
- leikkaa kuolleet osat pois ja polta, desinfioi työvälineet
5) Mesisienet (Armillaria)
- lahottajasieniä, hyviä ruokasieniä
- meillä yleinen A. mellea, joka kasvaa puiden kannoilla ja juurilla. Kykenee tunkeutumaan myös elävään puuhun ja tappamaan sen.
- rhodot alttiita mesisienille - ONKO TAVATTU VIOITUKSIA?
6) Alppiruusupöhö
- bakteeritauti, joka ilmenee vihreinä, vaaleanpunaisina tai punaisina pullistumina lehdissä, versoissa ja kukissa
- R. ferrugineum erityisen altis (Viime keväänä ostamassani holl. ferrussa oli pöhö! -JH)
III Sää JA FYSIOLOGISET ONGELMAT
1) polttovioitukset - lähinnä pikkutaimilla
2) kevätahava - voimakas keväinen säteily kuivattaa niin kauan kuin vedenotto estynyt
3) pakkaset ja hallat - pahimmillaan kuori voi revetä, lehdet, nuput, silmut paleltuvat
- kasvien ja istutuspaikan valinta tärkeä
- useimmat kasvit toipuvat tästä
4) kellastuneet lehdet, syitä:
- huono ojitus tai liian tiivis maa (märkyys) tai kuivuus
- liian syvä istutus
- typen puute
- liian korkea tai liian matala pH
5) nuput eivät avaudu
- pakkasvauriot, keväthallat, ruoste-, home-, nokisienet
6) Ei nuppuja, ei kukkia
- kasvi on liian varjossa tai vielä kovin nuori
- edellisen kesän sää ja kukinnan määrä vaikuttavat
- liika huolehtiminen, liika lannoitus tai liian myöhäinen lannoitus, liika kosteus loppukesästä
7) värivirheitä, epämuotoisia lehtiä yms.
- ravinnepuutokset ja yliannostukset, raudanpuute
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta voi sanoa, että rhodot ovat terveitä kasveja. Tarkkailkaa silti.
|
