In English
Rhododendron-kerho
Dendrologian Seura
Aamurusko TTA-128
Atsalea 'Aamurusko' TTA-128 K. Theqvist)

Atsalean jalostuksen kuulumisia

Risteytykset

Puistoatsalean jalostus Suomessa aloitettiin vuonna 1988 Helsingin yliopiston kasvibiologian laitoksella. Tavoitteena oli luoda monipuolinen lajikkeisto, joka menestyy Suomen ilmasto-olosuhteissa.

Ensimmäisessä vaiheessa, vuosina 1988-89, teimme risteytyksiä Suomessa menestyneiden pensaiden kesken. Lisävaihtelua aineistoon saatiin keräämällä siitepölyä Ruotsista ja Minnesotasta, jossa myös jalostetaan atsaleoita (Moe & Pellett 1986). Eräänlaisina kantaäiteinä voidaan pitää lajeja kanadanatsalea (Rhododendron canadense), japaninatsalea (R. molle ssp. japonicum) ja kelta-atsalea (R. luteum) sekä Meilahden sairaalan edustan mollis-hybridejä ja Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan gentinatsaleoita. Pölyttäjinä käytettiin lukuisten hybridien ja edellä mainittujen lajien lisäksi joitakin muitakin luonnonlajeja. Näistä kolme, R. calendulaceum, R. occidentale ja R. prinophyllum tuottivat jälkeläisiä. Risteytyksistä ja niiden onnistumisesta on aiemmin ollut artikkeli Sorbifoliassa (Väinölä 1992).

Jo näistä ensimmäisistä risteytyksistä syntyi kymmeniä tuhansia hybriditaimia, joista 18000 istutettiin kenttäkokeisiin lähinnä Helsingin kaupungin puistoihin Siltamäkeen, Roihuvuoreen, Puotilaan ja Kulosaareen sekä Mustilan arboretumiin Elimäelle.

Seuraavan kerran tein risteytyksiä vuonna 1992 USA:ssa, Morton Arboretumissa Chicagon lähellä, pölyttämällä kokoelmien atsaleoita toisillaan. Samana vuonna saimme risteymäsiemeniä myös Minnesota Landscape Arboretumista. Siemenet idätettiin ja taimet kasvatettiin Viikissä. Syntyneet lähes 2800 tainta jaettiin jälleen Helsingin kaupungin (Roihuvuori) ja Mustilan kesken. Viimeisimmät siementaimet ovat vuoden 1996 risteytyksistä, jotka olivat F2-risteytyksiä omien hybridien kesken. Niistä syntyneet noin tuhat tainta istutetaan keväällä 1999 Kotkaan ja Helsingin Haagaan. Kesän 1998 risteytyksien siemenistä taas toivotaan syntyvän entistä parempia punakukkaisia atsaleoita. Tällä kertaa omia vaalean- ja oranssinpunaisia pensaita pölytettiin sekä kotimaisilla että amerikkalaisilla punaisilla hybrideillä. Valitettavasti yksi kolmesta emokasviksi valitusta pensaasta lienee steriili, sillä yhtään siemenkotaa ei siihen muodostunut.

Atsaleoita ja alppiruusuja on varsin helppo risteyttää, sillä suurikokoisina kukkia on helppo käsitellä. Kukat emaskuloidaan eli niistä poistetaan terälehdet ja heteet ennen nuppujen aukeamista. Emit pölytetään muutaman päivän kuluttua halutulla siitepölyllä. Siitepöly voidaan ottaa tuoreena lähellä kasvavasta pensaasta tai voidaan käyttää kuivattua siitepölyä. Se säilyy huoneenlämmössä ainakin koko kukintakauden ajan. Meillä on ollut tapana suojata kukinnot luontaisilta pölyttäjiltä pusseilla. Siementen kypsymiseen menee koko kesä, ja ruskettuneet kodat kerätään syyskuussa ennen niiden aukeamista. Yhdestä kodasta voi saada satojakin siemeniä.

Aineisto karsiutuu

Jalostusohjelmamme puitteissa istutetuista reilusta 21000 taimesta noin puolet on jäljellä. Aineisto on karsiutunut lähinnä kesäisin, ei niinkään talvisin. Osa alueista oli turhan hätäisesti perustettuja, jolloin monivuotiset rikkaruohot voittivat kilpailun elintilasta. Ensimmäiset taimet olivat myös kovin pieniä, ja toisaalta 1990-luvulla on ollut monta helteistä ja kuivaa heinäkuuta. Vuoden 1992 ristetyksistä peräisin olevista kasveista suurin osa tuleentuu myöhään etenkin Mustilassa. Versojen kärjet paleltuvat vuosittain ja siksi osa pensaista on poistettu kokonaan. Myös vanhemmasta aineistosta huonoimmat on karsittu pois. Ne ovat jalostuksen kannalta arvottomia ja toisaalta eivät kaunista puistojakaan. Siltamäen ongelmalliseksi osoittautuneelta alueelta osa taimista siirrettiin Haagan Laajasuonpuistoon 1996. Siirto vaikuttaa onnistuneelta ratkaisulta, sillä pensaat näyttävän viihtyvän hyvin mäntyjen katveessa. Kulosaarelaiset taas halusivat pelata rauhassa jalkapalloa tarvitsematta varoa nurmikentän reunan kasveja. Siksi sieltäkin atsaleat siirrettiin: osa Haagaan, osa Puotilaan. Mustilassa pensaat ovat kasvaneet paikoin niin suuriksi, että alueita on pitänyt harventaa. Näistä harvennustaimista syntyivät Kotkan Puistotien atsalearyhmät.

Mustilan atsalearinne

Mustilan atsalearinne kukkii. © Anu Väinölä

Lajikevalintaa

Atsaleoiden kukintaa on seurattu tarkkaan kesästä 1993 lähtien. Parhaiten kukkineet ja samalla muutenkin hyvännäköiset pensaat on merkitty maastoon. Kesinä 1996 ja 1998 kukinta oli kaikkialla hyvää ja muita parempien pensaiden valitseminen joukosta erittäin vaikeaa. Kesällä 1997 kukinta taas oli erityisen huono. Voisikin olettaa, että silloin silmäänpistävän hyviltä näyttäneet kasvit kukkisivat myös ongelmallisten talvien jälkeen, jolloin pakkaset eivät ole kovia, mutta vuorottelevat pitkien lauhojen jaksojen kanssa.

Ruskahavaintoihin paneuduttiin syksyinä 1996 ja 1997. Aukeilla paikoilla ruskaa on enemmän ja se tulee aikaisemmin kuin metsänsiimekseen. Samat kasvit eivät kuitenkaan välttämättä olleet ruskan suhteen parhaita näinä kahtena peräkkäisenä syksynä. Niinpä ruskan osuus valintakriteerinä jätettiin pois tässä vaiheessa ja sitä arvioidaan lähemmin vasta kloonikokeissa.

Aineistosta on valittu noin 80 pensasta lajike-ehdokkaiksi, joista pääosa monistetaan klooneiksi. Ensivaiheessa lisäykseen on valittu lähinnä sellaisia pensaita, joiden kukat ovat yksivärisiä keltaisia, oransseja tai erilaisia vaaleanpunaisia. Perusväreistä punaista ja valkoista löytyy vuoden 1992 aineistosta, Amerikan risteytyksistä. Niitä valitaan lisäykseen myöhemmin, samoin kirjavia tai muuten erikoisempia. Lajike-ehdokkaat sijoitetaan kloonikokeisiin noin viidelle paikkakunnalla vyöhykkeille I-V. Kutakin kloonia istutetaan 10-15 kpl ja niiden menestymistä ja fenologiaa seurataan noin viisi vuotta ennen kauppaanlaskua. Lajikekokeita ei ole vielä päästy perustamaan, koska mikrolisäys on osoittautunut odotettua hankalammaksi. Lajikenimiä kuitenkin jo mietitään ja myös muiden ehdotuksia otetaan vastaan.

Kirjallisuutta

Moe, S. & Pellett, H. 1986: Breeding of cold hardy azaleas in the land of northern lights. - J. Am. Rhodod. Soc. 40:158-161.
Väinölä, A. 1992: Atsaleoita Suomenkin puistoihin - jalostus alkaa lajiristeytyksillä. - Sorbifolia 23(3):133-142.

 Alkuperäinen teksti Anu Väinölä 1998,  päivitys Kristian Theqvist 2004.

Rhodokerhon etusivulle Rhodokerhon linkkisivulle Lajilistalle

Sivujen päivitys: Kristian Theqvist , 06.09.2004