Vuoden puusuku 2018
Dendrologian Seura on valinnut vuoden 2018 puusuvuksi laajan ja kulttuurisesti merkittävän ruusujen (Rosa) suvun. Vuoden puusuku on valittu vuodesta 2001 lähtien. Sitä ennen, vuosina 1977–2000, valittiin vuoden puulaji ja esiteltiin maamme 24 luonnonvaraista kotimaista puulajia.
Ruusuja kasvaa luonnossa vain pohjoisella pallonpuoliskolla. Lajimäärä vaihtelee näkökulmasta riippuen runsaasta sadasta yli neljään tuhanteen! Lajimäärää täydentävät kymmenet tuhannet ruusulajien väliset luontaiset risteymät ja ihmisen toiminnan tuloksena syntyneet lajikkeet. Ruusujen taksonominen luokittelu on vaikeaa, ja yleensä ruusuja luokitellaankin käytännönläheisesti paremminkin niiden käyttötarkoituksen kuin niiden taksonomian mukaan. Runsasta lajikevalikoimaa ja sekavaa taksonomiaa kuvastaa, että uudessa Viljelykasvien nimistössä (2017) on noin 270 ruusunimeä, jotka kuuluvat kymmeniin lajeihin ja 30 eri lajikeryhmään.
Ruusujen tunnistaminen on vaikeaa, eikä lajeja ja lajikkeita yleensä pysty tunnistamaan pelkän kukan perusteella. Ruusujen parhaat tuntomerkit löytyvät lehdistä, piikityksestä, versoista, verholehdistä ja kiulukoista.
Ruusut ihmiskunnan historiassa
Ruusut ovat oleellinen osa puutarhakulttuuria ja eittämättä maailman arvostetuin koristekasvisuku. Niin kauan kuin ihmiskunta on harrastanut puutarhanhoitoa, on ruusujakin istutettu ja ihailtu.
Ruusuja on viljelty Välimeren maissa jo paljon ennen ajanlaskumme alkua ja Kiinassakin vähintään 2000 vuotta. Ruusut ovat olleet paitsi koristekasveja myös hyötykasveja: niitä on käytetty lääkekasveina ja ruusun terälehdistä saatava ruusuvesi ja -öljy ovat olleet arvokasta kauppatavaraa. Ruusuja on myös risteytetty siitä lähtien kun risteyttämisestä ylipäänsä ruvettiin ymmärtämään jotain. Ruusulajikkeita onkin kymmeniä tuhansia.
Ruusuihin liittyy myös kiehtovia tarinoita: ruusuja ovat kuljettaneet suurina aarteina maasta toiseen niin ristiretkeläiset kuin Karjalan evakotkin. Monet historian merkkihenkilöt ovat olleet ruusuharrastajia, kuten vaikkapa keisari Napoleonin vaimo keisarinna Joséphine.
Ruusut koristekasveina
Käyttötarkoituksen mukaan Suomessa menestyvät ruusut luokitellaan karkeasti pensasruusuihin, köynnösruusuihin ja ”jaloruusuihin”. Jaottelu on mielivaltainen ja liukuva. Pensasruusut ovat ruusun kukin kukkivia monikäyttöpensaita, joiden kukat voivat olla viisiterälehtisiä tai eri tavoin kerrannaisia. Tästä ryhmästä löytyvät ilmastollisesti kestävimmät ruusut. Köynnösruusut ovat tosiasiassa pensasruusuja, joiden versot sattuvat kasvamaan epätavallisen pitkiksi – köynnöksille ominaisia kärhiä tai kiipimäjuuria niillä ei ole. Jaloruusujen ryhmään kuuluu sekalainen joukko vaateliaita, pitkälle jalostettuja, loisteliaasti kukkivia lajikkeita, jotka eivät kaikki talvehdi meillä lainkaan. Jaloruusujen epävirallinen alalaji ovat ryhmäruusut, jotka talvehtivat meillä ulkona.
Ruusuilla on paljon käyttötapoja puutarhoissa ja julkisilla viheralueilla. Pensasruusuja voidaan istuttaa muiden kukkivien pensaiden tavoin suojapensaiksi, aidanteiksi ja pensasryhmiin. Leikkausta kestävät, juurivesoista leviävät ja vaatimattomat pensasruusut ovat yleisiä myös liikennealueiden istutuksissa. Vaateliaita ja hoitoa vaativia ”jaloruusuja” istutetaan etenkin kotipuutarhoihin. Ruusujen teemapuistoja ovat ruusutarhat, joissa esitellään kymmenittäin tai sadoittain erilaisia pensasruusu-, köynnösruusu- ja jaloruusulajikkeita.
Suomalaiset ruusut
Suomessa kasvaa Puu- ja pensaskasvion (1992) mukaan luonnonvaraisena kuusi ruusulajia: metsäruusu (R. cinnamomea, syn. R. majalis), karjalanruusu (R. acicularis), orjanruusu (R. dumalis), koiranruusu (R. canina), okaruusu (R. sherardii) ja iharuusu (R. mollis). Näistä koiranruusu ja okaruusu kasvavat luontaisina ainoastaan Ahvenanmaalla. Punalehtiruusu (R. glauca) ja kurtturuusu (R. rugosa) määritellään vakinaisiksi uustulokkaiksi. Suomessa vakinaistunut kurtturuusu luokitellaan nykyään erittäin haitalliseksi vieraslajiksi, joka uhkaa etenkin saaristoluontoamme.
Myös Suomessa on ruusuja kasvatettu heti, kun puutarhaviljely maassamme alkoi muutamia satoja vuosia sitten. Historiamme ja ilmastomme vuoksi Suomeen on kehittynyt satojen vuosien aikana omintakeinen pensasruusukulttuuri. Suomesta löytyy vanhoina jäänteinä sekä idästä että lännestä meille saapuneita pensasruusulajikkeita, joita ei juuri muualta maailmasta enää löydy. Yksi Suomen suosituimmista ruusulajikkeista, juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’), on hyvä esimerkki ruususta, joka on kaikille suomalaisille tuttu, mutta lähes tuntematon muissa maissa. Olemmekin Suomessa kansainvälisestikin edelläkävijöitä ns. löytöruusujen tunnistamisessa ja talteenotossa. Suomalaiseen nykyvalikoimaan kuuluu luonnonvaraisten ruusujemme ja Euroopasta tuotujen ruusujen lisäksi kymmenittäin muualla tuntemattomia löytöruusuja, esimerkiksi ’Ruskela’, ’Aurora’, ’Ristinummi’ tai ’Juhannusmorsian’.
Satu Tegel