[print_link]
CarlAdam Hæggström
Luonnontieteellinen keskusmuseo
KasvimuseoPL
700014 HELSINGIN YLIOPISTO
carladam.haeggstrom[at}helsinki.fi
Suomessa kasvaa kolme luonnonvaraista jalopihlajalajia:
–Sorbus intermedia, ruotsinpihlaja, endeeminen laji Pohjolan eteläosissa ja Länsi-Baltiassa. Suomessa sitä kasvaa melko harvinaisena Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu, sekä harvinaisena Turun saaristossa.
–S. hybrida, suomenpihlaja, endeeminen laji jonka levinneisyysalue on pirstonainen (disjunktio). Se kasvaa Etelä- ja Länsi-Norjassa, Itä-Ruotsin mantereella (Uplanti, Södermanland) ja Gotlannissa, Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa sekä yksi puu Saarenmaalla ja jokunen puu Bornholmin saaressa. Ahvenanmaalla se on yleisehkö, Turun saaristossa harvinainen.
–S. meinichii, kaunopihlaja on myös endeeminen laji ja sen levinneisyysalue on pirstonainen (disjunktio). Se kasvaa harvinaisena Etelä- ja Länsi-Norjassa, Gotlannissa ja Ahvenanmaalla. Lisäksi on jokunen puu Ruotsin itärannikon tuntumassa sekä Turunmaalla. Kaunopihlaja on rauhoitettu ja luokiteltu erityisesti suojeltavaksi lajiksi sekä Ahvenanmaalla että Ruotsissa. Se kuuluu IUCN:n globaalisen punaisen listan lajeihin, EU:n luontodirektiivilajeihin II-liitteen (Natura 2000 verkosto) ja IV-liitteen mukaan se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Suomessakin kaunopihlaja on myös luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) mutta Ruotsissa vain vaarantuneeksi (VU). Norjassa se sen sijaan ei ole ollenkaan katsottu uhanalaiseksi.
Kolme jalopihlajalajia ovat syntyneet risteytymisen ja siihen liittyvän polyploidian tuloksena ja ne ovat useinkin apomikteja, siis hedelmöityksettä siemenestä lisääntyviä. Ruotsinpihlaja ja suomenpihlaja ovat tetraploideja (2n = 68), kaunopihlaja triploidi (2n = 51).
–Ruotsinpihlajan syntyä on selitetty seuraavsti. Sen kantalajeina pidetään diploidinen kotipihlaja S. aucuparia (2n = 34) ja saksanpihlaja S. aria (2n = 34) tai valkopihlaja S. rupicola (2n = 34).
–Suomenpihlajan synty on mutkikkaampi: tetraploidisen apomiktisen lajin siitepöly S. ariaryhmästä (esim. S. rupicola tai S. arranensis, otaksuttu kromosomistoAA) hedelmöittää kotipihlajan munasolun (otaksuttu kromosomisto B) jonka seurauksena on triploidi risteymä AAB. Mikäli kotipihlajan siitepöly hedelmöittää risteymän jakaumattoman munasolun AAB on tuloksena tetraplodinen AABB, eli suomenpihlaja. On oletettu, että tämä on tapahtunut muutamia kertoja, koska suomenpihlajan morfologinen vaihtelu alueittain on suuri. Mutta, jo yhden oksan lehtien morfologinen vaihtelu saattaa olla suuri!
–Kaunopihlajan syntyä on selitetty seuraavasti: kotipihlajan ja suomenpihlajan risteymä on triploidinen (2n = 51; kromosomisto AAB) ja se on tavallisesti täysin marto. Tällainen risteymä on kuitenkin saattanut periä apomiktisen lisääntymistavan kantalajiltaan suomenpihlajalta, ja silloin se on pysyvä, itsenäinen laji, eli S. meinichii. Kaunopihlaja on kuitenkin lajina hankala, koska sen erottaminen primaarisesta risteymästä on hyvin vaikeaa ja ehkä mahdotonta morfologisin perustein.
Kirjallisuutta
Aldasoro, J. J., Aedo, C., Navarro, C. & Garmendia, F. M. 1998: The genus Sorbus (Maloideae, Rosaceae) in Europe and in North Africa: morphological analysis and systematics. – Syst. Bot. 23: 189212.
Bolstad, A. M. & Salvesen, P. H. 1999: Biosystematic studies of Sorbus meinichii (Rosaceae) at Moster, S. Norway. – Nordic J. Bot. 19: 547559.
Hedlund, T. 1901: Monographie der Gattung Sorbus. – Kungl. Svenska Vetenskapsakad. Handl. 35(1): 1147.
Hæggström, C.A. 1989: Suomenpihlaja (Sorbus hybrida). (Abstract: The Finnish Whitebeam (Sorbus hybrida).) – Sorbifolia 20(1): 512.
Hæggström, C.A. 1999: Vuoden 1999 puu: ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia). (Abstract: Tree of 1999: The Swedish Whitebeam (Sorbus intermedia).) – Sorbifolia 30: 131137.
Hæggström, C.A. 2007: Kaunopihlaja (Sorbus meinichii s.lat.) Suomessa. (Abstract: Sorbus meinichii s.lat. in Finland.) – Sorbifolia 38: 147169.