Pentti Alanko
Vuoden 2006 puusuku
Vuoden 2006 puusuvuksi on Dendrologian Seura valinnut orapihlajat (Crataegus). Ne mielletään meillä usein pensaiksi, vaikka melkein kaikki kasvavat luonnossa puumaisiksi. Jo Pehr Kalmin 1700-luvulla Kanadasta keräämä aitaorapihlaja (C. grayana) on yksi maamme yleisimmistä aitakasveista, mutta siitäkin saadaan haluttaessa runsaskukkainen pikku puu.
Monet orapihlajalajit muistuttavat toisiaan suuresti, ja harvassa kasvisuvussa mielipiteet lajien määrästä niin paljon kuin orapihlajien suvussa. Eri lähteiden mukaan lajimäärä vaihtelee 200—1100 välillä. Orapihlajalajeja on eniten Pohjois-Amerikassa, mutta niitä on myös Pohjois-Aasiassa. Euroopasta tunnetaan kolmisenkymmentä lajia, joista Suomessa kasvaa harvinaisina ja lounaisina vain kaksi, tylppö- ja suippuorapihlajat (C. monogyna ja C. rhipidophylla) sekä niiden väinen risteytymä C. x cyrtostyla. Keski-Euroopassa on viljelyssä yli 60 orapihlajalajia ja muuta taksonia.
Aitaorapihlajan lisäksi meillä kasvatetaan Suomen puu- ja pensaskasvion mukaan 24 lajia ja muuta taksonia. Useimpia niistä tapaa vain harvoin, vaikka ne ovat hyvin talvenkestäviä. Puumaisina näkee yleisimmin kasvatettavan mustaorapihlajaa (C. douglasii), mutta monia muitakin kannattaisi kasvattaa. Meillä näkee harvoin lisäksi seuraavia lajeja: kapean puumaiseksi kasvavaa idänorapihlajaa (C. chlorosarca), isomarjaista iso-orapihlajaa (C. submollis), mustamarjaista nukkaorapihlajaa (C. nigra) ja nuorena pitkäpiikkistä säiläorapihlajaa (C. macracantha). Erityisen käyttökelpoisia olisivat kukkien värien puolesta huomiota herättävät vaaleanpunakukkainen (C. x mordenensis ’Toba’ ja punamarjainen ruusuorapihlaja (C. x media ’Paul’s Scarlet’, joista jälkimmäinen tosin menestyy vain I-II-vyöhykkeillä.
Hyvän talvenkestävyyden lisäksi orapihlajat ovat vaatimattomia kasvupaikan suhteen, kunhan se on avoin ja aurinkoinen. Sellaisilla paikoilla niiden kukintakin on runsas joka vuosi. Orapihlajat ovat myös yleensä terveitä, eikä meillä ole vielä tavattu muualla Euroopassa orapihlajia tuhoavaa vaarallista kasvitautia, tulipoltetta. Orapihlajien marjat eivät myöskään ole myrkyllisiä. Yhtä taksonia, C. pinnatifida var. major, jopa kasvatetaan marjakasvina Koillis-Kiinassa. Jotkut saattavat vierastaa orapihlajia niiden terävien piikkien vuoksi, mutta useimmilla lajeilla piikkien muodostuminen päättyy kasvin varttuessa puumaiseksi.
Julkaistu Sorbifoliassa 4/2005