Pentti Alanko
Vuoden 2012 puuvartissuku
Sen jälkeen kun kotimaisten puiden valitseminen Vuoden puiksi päättyi viime vuosituhannen lopulla (1999), Dendrologian Seurassa päätettiin valita Vuoden puusukuja. Siihen mennessä kaikki kotimaiset puulajit oli kukin vuorollaan valittu Vuoden puuksi ja esitelty Sorbifolian sivuilla. Eiköhän ilmaston lämpeneminen auta siinä, etteivät Vuoden puusuvut ihan heti lopu kesken, tuIevaisuudessahan meillä voidaan epäilemättä kasvattaa mitä eksoottisempiin puusukuihin kuuluvia puita. Ja niiden joskus loputtua ei liene enää niin väliäkään mitä puusukuja valitsemme. Eihän yhä lisääntyvän kansainvälistymisen ja matkailun myötä valintojen tarvitse kohdistuakaan vain meillä viljeltyihin puulajeihin. Matkustammehan jo nyt kaukaisimpiinkin maihin tutustumaan niiden eksoottisiin puihin — ainakin me dendrologit.
Kun kotimainen metsätammemme (Q. robur, ruots. skogsek) valittiin Vuoden puuksi vuonna 1986, Sorbifoliassa julkaistiin monia kiinnostavia artikkeleita tammista, niiden suojelusta, käävistä, viljelystä ja puuaineksesta ja niin edelleen. Tammesta julkaistiin myös Marja Koistisen piirtämä upea Vuoden puu -juliste. Artikkelissani Suomessa viljellyistä tammista [Sorbifolia 17(3)] mainitsin vain kymmenen tammilajia ja yhden risteymän. Niistä vain punatammea (Q. rubra, ruots. rödek) oli yleisesti kasvatetun metsätammen lisäksi viljelty monin paikoin Etelä- ja Keski-Suomessa. Muiden tammilajien viljelystä oli tuolloin vain vähän tietoja, ja nekin pääasiassa kasvitieteellisistä puutarhoista ja arboretumeista. Lisäksi kahdesta esittelemästäni taksonista, talvitammesta (Q. petraea, ruots. bergek), sekä sen ja metsätammen välisestä risteymästä ei ollut vielä silloin varmaa tietoa niiden kasvamisesta meillä kunnollisten näytteiden puuttuessa. Nythän tiedetään jo varmasti meillä kasvavan viljeltynä myös talvitammea. Tässä numerossa julkaistavassa Juha Fagerholmin laajasta katsauksesta käy ilmi, että kokeiltujen tammilajien määrä vuoden 1986 tilanteeseen verrattuna on lisääntynyt huimasti. Tutustukaa kirjoitukseen ja tulette hämmästymään!
Mustilan arboretumin kotisivujen kasviesittelyissä voidaan lukea tammesta lyhyesti oleelliset asiat: ”Tammi on Euroopan puista kenties kaikkein arvostetuin. Vuosisatoja vanhat perinteet ovat hyödyntäneet tammen lujuutta, suurta kokoa ja lahonkestoa niin laivanrakennuksessa, huonekaluissa kuin viinitynnyreissäkin. Olemme lukeneet, kuinka Keski-Euroopassa hienoimpien runkojen myyntihinnalla on voinut ostaa jopa uuden saksalaisen auton. Myös meillä Suomessa tammi saattaisi olla Etelä-Suomen parhailla kasvupaikoilla paitsi maisemallisesti kaunis, mutta myös puuntuotantomielessä mielekäs vaihtoehto perinteisiä metsänviljelypuulajeja täydentämään.”
Lisääntynyt kiinnostus näkyy nykyään myös siinä, että Google löytää hakusanalla Quercus internetistä 10,6 miljoonaa viitettä (!) ja suomeksikin, hakusanalla tammi, osumia tulee 24 700 kappaletta. Tammen arvostusta kuvaa myös, että lehti on valittu myös seuramme rintamerkkien aiheeksi. Se on kuvattuna myös Kansainvälisen Dendrologisen Seuran (IDS) onnistuneessa logossa, jossa on vanhan tammen hahmo taustanaan maapallo. Tammi on myös englantilaisia vanhoja puistoja ja luontokohteita suojelevan ja ylläpitävän järjestön National Trustin logossa. Varmaankin kaikki dendrologit Englannissa käydessään käyttävät tilaisuutta hyväkseen ostamalla tosi dendrologisaiheisen solmion, pipon, mukin, tms. matkamuiston. Kotimaastamme muistamme, että ”tuhatvuotinen” tammi oli myös aikoinaan myös säästöpankkien tunnus. Siitä ei tosin ollut apua säästöpankeille, jotka katosivat kymmenisen vuotta sitten melkein kokonaan pörssikeinottelun tuloksena.
Tammi on valittu myös Varsinais-Suomen maakuntakukaksi, eikä syyttä. Tätä kuvaa hyvin Turun yliopiston kasvitieteen professori Paavo Kallion luonnehdinta, joka julkaistiin Turun Sanomissa vuonna 1958: ”Varsinais-Suomen luonnon muistomerkkien joukossa on tammi erikoisasemassa. Se on tämän maakunnan voiman ja iän vertauskuva. Monessa varsinaissuomalaisessa kyläkuvassa on kyhmyinen, leveälatvuksinen, vuosisatojen myrskyt kestänyt tammi kylän keskeisin näkymä”.
Piikkiön Lyydikkälän vanhaa tammea on arveltu jopa yli tuhat vuotta vanhaksi, toisten uskottavampien arvioiden mukaan sen ikä olisi 600—700 vuotta. Sen ympärysmitta oli 766 cm vuonna 1991 ja pituus 15 m, jolloin se oli paksuin kotimainen puu. Nykyään siitä on jäljellä vain rungon alaosa.
Tammen luontainen levinneisyysalue, tammivyöhyke, kuuluu nk. hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, joka on keskieurooppalaisten lehtometsien ja boreaalisen havumetsävyöhykkeen välistä aluetta. Nykyisin tammi on levinnyt monin paikoin luontoon Keski-Suomeen asti puutarhoihin ja puistoihin istutetuista puista. Se ei näytä valitsevan kasvupaikkaansa ja sitä näkee pensasmaisina jopa metsäkallioiden raoissa kasvina. Komeaksi puuksi se kasvaa vain riittävästi kosteutta pidättävässä, runsasmultaisessa, ravinteikkaassa maaperässä. Sellaisilla paikoilla se näyttää kasvavan yhtä nopeasti kuin muutkin kotimaiset puut
Julkaistu Sorbifoliassa 1/2012