Pentti Alanko ja Satu Tegel
Vuoden 2010 puuvartissuku
Dendrologian Seuran hallitus on valinnut vuoden puusuvuksi omenapuut (Malus, ruots. äpple). Valinta on haastava, sillä yhdestäkään toisesta puusuvusta ei ole meillä viljelyssä yhtä monta taksonia (lajia, alalajia, muunnosta, muotoa, risteymää, lajiketta) kuin tästä suvusta. Koristepuina tällä hetkellä kasvatettuja omenapuutaksoneita lienee lähelle sata, ja hedelmäpuina kasvatettujen lajikkeiden lukumäärä on vielä tätäkin suurempi.
Omenapuut tunnistaa helposti kukista ja omenaksi kutsutusta pohjushedelmästä. Luonnonlajeilla ja viljellyillä tarhaomenalajikkeilla kukat ovat yleensä valkoiset, mutta koristepuina kasvatetuilla lajikkeilla kukkien väri vaihtelee myös punaisen eri vivahteissa. Myös ainoalla luonnonvaraisella lajillamme, metsäomenapuulla (M. sylvestris), kukkien väri on valkoinen, toisinaan hieman punertava. Metsäomenapuu esiintyy harvinaisena pääasiassa Ahvenanmaalla ja Lounais-saaristossa. Viljeltynä se lienee yksi kaikkein harvinaisimmista luonnonpuistamme.
Tarhaomenapuut ovat kukkiessaan komeimpia pihojemme kaunistuksia. Bengt Schalin kirjoitti niistä sattuvasti vuonna 1938 ”…tavallinen omenapuu, jonka kukkasulous ja tuoksu ovat kevään ihanimpia elämyksiä. Miten maalauksellisen kaunis onkaan tuollainen koukero- ja jäykkäoksainen vanha omenapuu täydessä kukassaan! Kenellä on sellainen pihassaan tai puutarhassaan, hoivatkoon sitä hellien, ajattelematta pelkästään hedelmiä.” Puna- tai punertavakukkaisten lajikkeiden uskoisikin saavuttavan koristepuuna yhä suurempaa suosiota. Tässäkin voi vedota Bengt Schalinin asiantuntemukseen: ”…meillä melkein täysiveroisena korvauksena (japaninkirsikoiden kukinnalle) ovat ihmeellisen kauniit Malus-lajit, jotka menestyvät hyvin puutarhoissamme, monet maamme pohjoisosissakin. — Tämä suku on siis suuri ja kaunis, niin tasaisen kaunis, että on vaikea sanoa, mitkä lajit olisivat suositeltavimpia.” (Tässä hän tarkoittaa laji-sanalla sekä lajeja että lajikkeita). Suomessa koristeomenapuiden runsaus korvaakin meitä eteläisempien maiden kukkivien kirsikoiden runsautta.
Kaupunginpuutarhuri Bengt Schalinia on kiittäminen niistä monista kauniista koristeomenapuulajikkeista, joita kasvaa vielä nykyäänkin Helsingin kaupungin vanhoissa puistoissa. Joitakin niistä on otettu uudelleen viljelyyn. Niitä ovat muun muassa vaaleanpunakukkaiset ’Aamurusko’; ’Kadetti’, ’Kirjailija’ ja ’Rixi’ sekä tummanpunakukkaiset ’Linnanmäki’ ja ’Tumma Kaunotar’. Meillä viljelyssä on myös useita vanhoja lajikkeita, kuten ’Hopa’ ja ’Makamik’. Sen sijaan uusia kanadalaisia ja keskieurooppalaisia lajikkeita ei ole meillä vielä kokeiltu. Jo 1800-luvulta alkaen on meillä kasvatettu eräitä V-VI-vyöhykkeille asti kestäviä valkokukkaisia, pienihedelmäisiä omenapuita, kuten marjaomenapuuta (M. baccata), siperianomenapuuta (M. prunifolia) ja harvinaisena näiden risteymää, venäjänomenapuuta (M. x robusta).
Julkaistu Sorbifoliassa 1/2010