Kurtto, A.: Sorbus aria -ryhmä Euroopassa

[print_link]
Arto Kurtto
Intendentti, Atlas Florae Europaeaen päätoimittaja
Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo

Euroopan putkilokasvien levinneisyyskartoituksessa (Atlas Florae Europaeae = AFE), jota Luonnontieteellisen keskusmuseon Kasvimuseo johtaa, on meneillään ruusukasvien heimon (Rosaceae)  kartoitus. Vuonna 2010 ilmestyvän Rubus osan (lähes 800 lajia!) jälkeen ovat kartoitusvuorossa  puuvartiset alaheimot (sensu Flora Europaea) Maloideae ja Prunoideae, joiden käsikirjoituksia on jo  pitkään valmisteltu. Alaheimojen lajimäärältään suurin suku on Euroopassa pihlajat, Sorbus, kun se  käsitetään laajasti. Tällä hetkellä AFE:n käsikirjoitus sisältää lähes 150 eurooppalaista pihlajalajia.  Suureen lajimäärään on syynä se, että suvun melko harvalukuisista diploideista (2n=34) ”peruslajeista”  on aikojen saatossa syntynyt joko suoraan tai etenkin risteytymisten kautta taksoneita, jotka ovat itsenäistyneet (stabiloituneet) polyploidian ja apomiktisen lisääntymisen kautta. Näitä johdannaisia  pidetään yleisesti lajeina, vaikka ne ovat valtaosin hyvinkin pienialueisia. Vastaavanlainen polyploidiaa ja apomiksia sisältävä alinomaa jatkuva evoluutio on yleistä ja luokittelua vaikeuttavaa muissakin ruusukasvien heimon suvuissa (esim. Crataegus, Cotoneaster, Rubus, Potentilla, Rosa sect. Caninae).

Sorbus -suku voidaan perustellusti pilkkoa useammiksi suvuiksi. AFE:ssa se kuitenkin tultaneen käsittelemään laajasti rajattuna käytännönkin syistä (tieteellisen nimistön täysremontin välttämiseksi). Tällöin sen eurooppalainen lajisto jakautuu viiteen alasukuun: 1) Cormus (vain välimerenpihlaja, S. domestica), 2) Sorbus (vain kotipihlaja, S. aucuparia), 3) Torminaria (vain etelänpihlaja, S. torminalis), 4) Chamaemespilus (vain pikkupihlaja, S. chamaemespilus), ja 5) Aria (n. 26 lajia).  Alasukujen välisistä risteymistä ja niiden takaisinristeymistä syntyneet lajit voidaan eurooppalaisittain sijoittaa informaalisiin ryhmiin esimerkiksi näin: 1) S. hybrida ryhmä (< subgen. Aria × S. aucuparia;  n. 30 lajia), 2) S. carpatica ryhmä (< subgen. Aria × S. hybrida ryhmä; 7 lajia), 3) S. latifolia ryhmä (< subgen. Aria × S. torminalis; n. 77 lajia) ja 4) S. sudetica ryhmä  (subgen. Aria × S.  chamaemespilus; 3 lajia). Omiksi ”ryhmikseen” jäävät kolmen alasuvun jälkeläiset ruotsinpihlaja, S.  intermedia (< subgen. Aria × S. aucuparia × S. torminalis), ja saksalainen S. doerriana (< subgen. Aria × S. aucuparia × S. chamaemespilus).

Alasuvusta Aria käytetään myös nimitystä Sorbus aria -ryhmä.  Se sisältää Euroopassa siis n. 26 lajia,  joista diploidit ”peruslajit” ovat saksanpihlaja, S. aria, ja balkaninpihlaja, S. umbellata. Edellisen luontainen levinneisyys ulottuu Luoteis-Afrikasta, Pyreneitten niemimaalta ja Englannista Balkanille ja Ukrainan Karpaateille, jälkimmäisen (?Sisiliasta ja) Balkanilta Lähi-Itään ja Kaukasiaan. Johdannaislajeista (”transitus”, ”Kleinarten”) rajoittuu Britteinsaarille peräti 14 (cambrensis, eminens, eminentiformis, hibernica, lancastriensis, leighensis, leptophylla, margaretae, porrigentiformis, stenophylla, stirtoniana, vexans, whiteana, wilmottiana), Kaakkois-Eurooppaan neljä (baldaccii, danubialis, pannonica, subdanubialis) ja Etelä-Skandinaviaan yksi (norjanpihlaja, S. obtusifolia). Valkopihlaja (S. rupicola) kuuluu sekä Britteinsaarten että Etelä-Skandinavian kasvistoon; Baltiassa lajin luontaisuus on epävarmaa. Kreikanpihlajan (S. graeca) alue jatkuu Kaakkois-Euroopasta Lounais-Aasiaan, josta puolestaan S. turcica yltää Krimille ja kenties myös Bulgariaan. Lounaisaasialaiset S. kusnetzovii ja S. porrigens on ilmoitettu Kreikasta.

Sorbus aria -ryhmän tuntomerkkejä ovat ehyet, toissahaiset, liuskattomat tai hyvin matalaan liuskaiset, alta myötäisistä karvoista ± valkoiset, silmuasennoltaan poimuiset (plikaattiset) lehdet, ± siirottavat, nystykärjettömät, hampaattomat, säilyvät verholehdet, kukkien 2 tai 3 (harvoin 4) osittain (– ¾) yhdiskasvuista emilehteä erillisine vartaloineen ja puoliksi kehänalaisine sikiäimineen sekä enintään niukasti kivisolullinen hedelmämalto.